Perhekeskuskehittäminen, toimivat palvelupolut, lapset huomioiva päätöksenteko sekä järjestöjen ottaminen mukaan jo lähtötilanteessa varmistavat sitä, että hyvinvointialue onnistuu lasten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamisessa.
Miten lapset, nuoret ja perheet voivat alueellasi?
Päätösten tulee perustua tietoon ja todellisiin tarpeisiin, ei mielikuviin. Tiedätkö, miten lapset, nuoret ja perheet voivat alueellasi? Onko heille tarjolla riittävästi laadukkaita palveluja? Löydetäänkö palvelut helposti ja ajoissa ja ovatko ne saavutettavissa? Miten alueesi tilanne vertautuu muihin alueisiin?
Lapsivaikutusten arviointi, lapsibudjetointi ja osallistavat menetelmät ovat tiedolla johtamisen välineitä. Niihin kaikkiin on olemassa jo toimivia malleja, joista ottaa esimerkkiä. Lapsivaikutusten arvioinnilla kartoitetaan kunkin päätöksen vaikutukset lapsiin ja eri lapsiryhmiin.
Lapsibudjetoinnilla tarkastellaan lapsiin kohdistuvien resurssien kokonaisuutta ja vaikuttavuutta, ja taloudellisille panostuksille asetetaan mittavia tavoitteita. Osallistavilla menetelmillä lapset, nuoret ja perheet otetaan mukaan jo kehittämisvaiheeseen, jotta palveluista saadaan käyttäjien näkökulmasta toimivia. Lapsia ja nuoria pitää aina kuulla heitä koskevissa päätöksissä.
Riittävää tukea riittävän varhain
Kun lapset, nuoret ja koko perhe saavat riittävää tukea riittävän ajoissa, ongelmien pitkittyminen ja paheneminen sekä kallis jälkikäteen korjaaminen voidaan välttää. Hyvinvointialueilla on syytä vahvistaa lapsiperheiden kotipalvelua, perhetyötä, vanhemmuuden ja parisuhteen tukea ja koko perheen eroauttamista sekä varmistaa, että tukiperheitä ja tukihenkilöitä on saatavilla. Varhaiseen tukeen panostaminen on paitsi inhimillisesti välttämätöntä, myös taloudellisesti viisasta.
Perhekeskustyön kautta tuki saadaan helposti saataville. Perhekeskus muodostuu lähipalvelujen kokonaisuudesta, joka sisältää lapsille ja perheille suunnatut hyvinvointia ja terveyttä edistävät sekä varhaisen tuen ja hoidon palvelut.
Nuorten mielenterveyteen tarvitaan panostuksia
Lapsilla ja nuorilla on kaikkialla Suomessa vaikeuksia päästä tarvittaessaan mielenterveyspalvelujen piiriin, ja koronakriisi on entisestään lisännyt palvelujen tarvetta. Kouluterveyskyselyn 2021 mukaan vähintään neljännes apua tarvitsevista ei ollut saanut sitä koulupsykologilta, ja joillakin hyvinvointialueilla jopa yli 40 prosenttia jäi ilman tarvitsemaansa apua!
Erikoissairaaanhoidon ja lastensuojelun kuormitusta keventää, kun matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja on riittävästi tarjolla esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuollon kautta koulujen ja oppilaitosten arjessa. Tällainen panostus on sekä kustannustehokasta että lapsen ja nuoren edun mukaista.
"Poissa silmistä, poissa mielestä"
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten terveydentila on usein muita lapsia heikompi, he saavat huonommin terveyspalveluja ja ovat monella tapaa haavoittuvassa asemassa. Sijaishuollon laatu ei aina vastaa lapsen tarpeita eivätkä perheet välttämättä itse osaa vaatia tilanteeseen korjausta.
Hyvinvointialueilla on varmistettava, että jokainen sijoitettu lapsi ja nuori saa laadukasta huolenpitoa, erilaisiin tarpeisiin vastaavaa sijaishuoltoa on tarjolla ja palvelujen hankinta perustuu laatukriteereihin. Lastensuojelun ohjausta ja valvontaa on vahvistettava ja lastensuojelun tietopohjaa vahvistettava.
Turvaa arkeen erityistä tukea tarvitseville perheille
Vammaisen, neuropsykiatrisia piirteitä omaavan tai pitkäaikaissairaan lapsen palvelujen kokonaisuus on usein sekava, ja perheiden arki vaativaa. Hyvinvointialueen tulee vähentää erityistä tukea tarvitsevien perheiden kuormitusta ja järkeistää palvelupolkuja. Sote-uudistus on onnistunut vain, jos se onnistuu tässä. Uudet toimintatavat on rakennettava niin, että muodostuu yksilöllisten tarpeiden mukainen toisiaan tukevien palvelujen kokonaisuus, joka vahvistaa perheiden voimavaroja ja sujuvoittaa arkea. On taattava osaavan ja motivoituneen henkilöstön saatavuus perheiden palveluihin, kuten lasten lyhytaikaishoitoon ja henkilökohtaiseen apuun.
Yhdyspinta, rajapinta vai kuilu?
Lasten, nuorten ja perheiden palvelut jakautuvat jatkossa kahdelle hallinnontasolle, joilla on erillinen rahoituspohja. Sosiaali- ja terveyspalvelut jäävät kuntien vastuulle. Toimijoiden välille ei saa muodostua railoa. Kuntien sivistystoimen sujuva yhteistyö lastensuojelun, neuvolapalvelujen sekä sosiaali ja terveystoimen kanssa on äärimmäisen tärkeää. Myös järjestöjen toimintakenttä jakautuu. Jos järjestöyhteistyölle ei luoda alusta alkaen rakenteita, voi tapahtua väliinputoamisia ja yhteistyörakenteiden vaurioitumista.
Hyvinvointialueiden tulee huolehtia siitä, että:
- Järjestöyhteistyölle on pysyvät rakenteet.
- Järjestöjen toiminnot ovat osa palvelujen kokonaisuutta ja järjestöjen asiantuntemusta hyödynnetään palvelujen kehittämisessä.
- Järjestöedustus varmistetaan hyvinvointialueen ja kunnan yhteistyörakenteissa ja HYTE-työssä.
- Hyvinvointialue ja kunnat huolehtivat järjestörahoituksen turvaamisesta ilman katkoksia.
- Järjestöt ovat mukana perhekeskuskehittämisessä, toiminta on koordinoitua ja sopimuskäytännöt selkeät.
Lue lisää https://www.lskl.fi/aanilapselle/
Anna ääni lapselle on järjestöjen ja kansalaisten vaikuttamiskampanja, joka tavoittelee sitä, että päättäjät eri päätöksenteon tasoilla huolehtivat lapsen oikeuksien toteutumisesta ja tietävät, miten lapsen etu tulee päätöksenteossa huomioida. Lasten ja nuorten keskus on kampanjassa mukana noin 40 muun järjestön kanssa. Kampanjaa koordinoi Lastensuojelun keskusliitto.