Aloitin viestinnästä ja vaikuttamisesta vastaavana johtajana Lasten ja nuorten keskuksessa pari viikkoa sitten. Elän ihanaa kuherruskuukautta, jonka aikana saan tehdä uusiin tuttavuuksiin vaikutuksen sanomalla ääneen lapsellisia itsestäänselvyyksiä.

Tyyliin ”Kirkon suurin viestintäongelma ovat sen piispat”.

On ollut kiva nähdä Teamsissa kasvojen kirkastuvan, kun joku sanoo ääneen asian, jonka kaikki tietävät, mutta jonka edessä kaikki ovat jo ajat sitten luovuttaneet.

Mutta kerronpa nyt teille asian, jota kaikki eivät tiedä.

Meillä lapsijärjestöissä eletään pellossa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamisessa. Suorastaan laittomassa tilassa.

Näinä ensi viikkoina olen osallistunut kymmeniin palavereihin maallisten ja kirkollisten järjestökumppanien kanssa. Ne kaikki edistävät lasten asiaa. Olen käyttänyt märkäkorvan oikeuttani ja kysynyt vilpittömyyttä teeskennellen joka palaverissa saman kysymyksen.

”Miten lapset ja nuoret ovat tässä prosessissa mukana?”

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen Artiklassa 12 on ns. osallisuuspykälä. Se on jyrkkää tekstiä, ja Suomi on sen noudattamiseen sitoutunut.

”1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa (--).”

Pykälä takaa lapsille ja nuorille todella laajat oikeudet tulla kuulluksi. ”Kaikki lapsia koskevat asiat” on pelottavan radikaali ilmaisu.

Koska se on radikaali, pykälää luetaan usein kapeasti. Myös meillä lapsijärjestöissä. Pykälän ajatellaan koskevan lähinnä lastensuojelun kaltaisia erikoistilanteita, joissa viranomaiset tekevät lasta suoraan koskevia juridisia ja hallinnollisia päätöksiä.

Mutta pykälää voi – ja Lasten ja nuorten keskuksen mielestä pitää – tulkita laajasti.

Silloin ”lasta koskevat asiat” ja kuulemisvelvoite sisältävät esimerkiksi opetussuunnitelmat, kaupunkisuunnittelun ja kuntien ja valtion budjetoinnin. Se sisältää kansalaisyhteiskunnan toiminnan ja kirkon päätöksenteon. Suojatien sijainnin, riparien opetuksen, päiväkodin kalustevalinnat, lähimetsän kohtalon ja kerrostalojen korkeuden. Noin alkajaisiksi. Kertokaa minulle jokin asia, minä kerron teille miten se koskettaa lapsia.

Me kaikki osaamme kertoa.

Silti jopa lapsijärjestöissä tuo kysymys ”Miten lapset ja nuoret ovat tässä prosessissa mukana?” herättää aina paljonpuhuvan hiljaisuuden.

Emme ole vielä ehtineet sitä tässä asiassa miettiä…

Rakennamme maailmaa lapsille, mutta emme lasten kanssa.

Lasten ja nuorten osallisuus on vaikeaa. Vaatii rohkeutta ottaa lapset ja nuoret mukaan. Vaatii aikaa ja taitoa kuulla heitä. Vaatii taistelijan sielua viedä ääntä eteenpäin aikuisten maailman päätöksenteossa. Vaatii pitkäjänteisyyttä viedä prosessin tulokset takaisin lasten ja nuorten arvioitavaksi.

Me Lasten ja nuorten keskuksessa olemme muiden kanssa samassa pellossa. Meillä on paljon toimintaa, joka ei kestä YK:n meille heittämää velvoitetta.

Siksi olemme päättäneet, että tästä lähtien lapset ja nuoret otetaan mukaan kaiken toimintamme suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Sellaista toimintaa, jossa osallisuus ei (muka) ole mahdollista, arvioimme hyvin kriittisesti.

Lähdettekö kanssamme matkalle? Aletaanko noudattaa Lapsen oikeuksien sopimusta?

Tarkastelen tässä blogissa tulevien kuukausien aikana lasten ja nuorten osallisuutta. Pohdin, mitä se tarkoittaa ja miten sitä voidaan toteuttaa. Millaisia menetelmiä on olemassa? Millaisia eettisiä ja valtaan liittyviä haasteita siihen liittyy? Mitä tarkoittaa lasten vaikuttaminen politiikassa, entä kansalaisina? Millaista on lasten kansalaistottelemattomuus ja vaihtoehtoiset vaikuttamisen muodot?

Ai niin.

Miten lapset ja nuoret ovat tässä prosessissa mukana?

Eli miten lapset ja nuoret vaikuttavat tämän blogin sisältöön?

En vielä tiedä. Mutta asetan itselleni velvoitteen. Seuraava blogini ilmestyy vasta, kun olen luonut tavan, jolla lapset ja nuoret vaikuttavat tämän blogin sisältöön. Kerron asiasta lisää seuraavassa blogissani.

Kun olemme jokainen keksineet keksineet sen tavan omassa työssämme, uskon, että maailma muuttuu radikaalisti. Sellainen on todesta otetun YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen osallisuuspykälän voima.