”Miksi edelleen halutaan antaa ja kehittää katsomuskasvatusta, vaikka se voi aiheuttaa joskus käytännön kysymyksiä tai epävarmuuden tunteita kasvattajassa? Vastaukseni on: koska jokaisella on katsomus”, toteaa kouluttaja Aino-Elina Kilpeläinen Pieni on Suurin -lehden 5/21 kolumnissa.
Jokaiselle muodostuu käsitys maailmasta ja omasta itsestä osana sitä: arvoista, ihanteista, uskomuksista, merkityksestä ja pyhästä. Jokainen pohtii, mikä itselle on rakasta ja mistä saa elämäänsä voimaa. Katsomus voi olla uskonnollinen tai uskonnoton. Katsomus ei ole välttämättä kovin tiedostettu, mutta silti se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään ja vuorovaikutukseen toisten kanssa. Katsomuskasvatuksen kautta lasta voi auttaa tiedostamaan ja rakentamaan omaa katsomustaan.
Pienen lapsen katsomus on enemmän kokemuksellista kuin käsitteellistä. Usein ajatellaan, että lapset ovat luonnostaan spirituaalisia: hengellisiä ja henkisiä. Lapset ihmettelevät, tuntevat syvää surua ja iloa sekä näkevät ympärillään pyhää ja kauneutta. Heillä on valmius kokea yhteyttä ja rakentaa suhdetta itseensä, toisiin ihmisiin, ympäröivään luontoon ja kulttuuriin sekä usein myös näkymättömään todellisuuteen. Lapsen oikeuksien julistus kehottaa aikuisia tukemaan lapsen hengellistä kehitystä ruumiillisen, henkisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksen ohella (27 artikla). Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia, kuten usein sanotaan. Aikuisilla on vastuu antaa lapsille mahdollisuuksia etsiä, mikä elämässä on tärkeää.
Katsomuskasvatus on lapsen oman katsomuksellisen kehityksen tukemista, siis rakennusaineisten tarjoamista lapsen katsomuksellisen kasvuun. Monenlaiset tarinat, laulut, retket, keskustelut ja kuvat voivat auttaa lasta rakentamaan suhdetta maailmaan: löytämään ihmeitä, kauneutta, kiehtovia kysymyksiä ja pyhyyttä kaiken arkisen keskeltä. Toisaalta katsomuskasvatus on myös tutustumista ympärillä oleviin katsomusjärjestelmiin. Oman lähipiirin tavat ja juhlaperinteet on arvokasta tuntea. Eri uskontoihin tutustuminen lisää ymmärrystä siitä, miten monin tavoin maailman voi käsittää ja miten erilaisista asioista voi löytää pyhää.
Jokaisella on katsomus. Katsomuskasvatus on sitä, että lapsi saa tulla nähdyksi kokonaisena. Hän saa kertoa, mikä hänelle on arvokasta ja mitkä juhlat tai tavat ovat juuri hänen perheelleen tärkeitä. 2020-luvulla tarvitaan tukea sen oivaltamiseen, että elämässä ei ole kysymys vain tavaroiden haalimisesta tai muusta materiaalisesta ulottuvuudesta. Elämä ei ole myöskään vain paikasta toiseen kiiruhtamista, vaan siinä on syvempi ulottuvuus. Arvokkain voi löytyä ihan läheltä: vaikkapa ystävyydestä, metsän hiljaisuudesta, naurusta tai leikistä. Usein lapset tietävätkin sen paremmin kuin aikuiset. Katsomuskasvatus voi olla merkityksellistä ja palkitsevaa myös aikuisille: se on pysähtymistä lasten kanssa elämän arvojen ja ihmeiden äärelle.
Kirjoittaja on Lasten ja nuorten keskuksen kouluttaja, joka tekee väitöskirjaa kirkon varhaiskasvatuksesta.
Kuva: Suvi Sievilä
Pieni on Suurin -lehden numero 5/21 on katsomuskasvatuksen teemalehti.
