Kuvaaja kirjoittaa kamerallaan kuin kirjailija kirjoittaa kynällään
Alexander Astruc - ranskalainen elokuvaohjaaja
Kamera, on se sitten kännykkäkamera tai videokamera, on ajattelun väline. Sillä ei vain dokumentoida asioita vaan se on ajattelun väline. Se on väline, jolla ilmaisen itseäni.
Kamera on tuttu lapsille ja nuorille. Lähes jokainen käyttää kameraa päivittäin. Mobiililaitteiden kamerat ovat tuoneet kuvaamisen ja videoimisen kaikkien ulottuville. Kamera on aina läsnä.
Kasvatustyössä kamera on enemmän kuin dokumentaatioväline. Se on väline, jolla lapset ja nuoret havainnoivat ympäröivää maailmaa ja ilmaisevat itseään .
Sosiaalinen media on korostanut mobiilikameroiden merkitystä itseilmaisussa. Kameralla voidaan ilmaista myös tunteita havaintojen ohella.
Kamera on oivallinen apuväline kasvatustyössä. Kameran avulla voidaan ryhmäyttää, oppia uusia asioita, ilmaista oma näkemys, olla osallinen ja vaikuttaa. Kameran avulla lapsi ja nuori voi omalla tavallaan havainnoida ympäröivän yhteiskunnan epäkohtia ja nostaa niitä esille. Haastattelut, dokumentit, reportaasit ja myös fiktiiviset tuotokset ovat tapoja tähän.
Rippikoululeireillä ja koululaisten leireillä videoiden ja animaatioiden tekeminen on innostavaa ja mielekästä puuhaa. Kameran avulla lapset ja nuoret voivat tehdä omaa konstekstuaalista teologiaansa heille tutussa ympäristössä ja tutulla välineellä.
Erinomaisia harjoitteita kameran käyttämiseen löytyy Ismo Kiesiläisen kokoamasta Kamerakynän pedagogiikka – opettajan oppaasta, joka on tallennettavissa osoitteesta:
http://kamerakyna.fi/kamerakynan_pedagogiikka_-opettajan_kasikirja(2017)_web.pdf
