Yhtenäiset ja laadukkaat kouluyhteistyön muodot ovat rakentaneet luottamuksen seurakuntien ja koulujen välille Vantaalla, kertoo kasvatusasiainsihteeri Iris Sotamaa.
Vantaalla seurakuntien ja koulujen välinen yhteistyö on kirjattu yksittäisten sopimusten sijaan Vantaan perusopetuksen opetussuunnitelmaan.
”Opetussuunnitelmaan viety kirjaus on vielä vankempi perusta yhteistyölle kuin yksittäiset sopimukset. Koulukohtaiset suunnitelmat tehdään sitten vielä erikseen, mutta kaupungin opetustoimen kanssa rakennettu yhteistyö antaa hyvät perusteet työn tekemiselle”, sanoo kasvatusasiansihteeri Iris Sotamaa.
Seurakuntayhtymän tasolla koordinoidaan yhteisesti palettia, jolla kouluihin tarjotaan yhteistyötä. Seurakunnat sitten toteuttavat sitä omien resurssiensa puitteissa.
”Osa toiminnoista on sellaisia, joiden piirissä ovat kaikki vantaalaiset koulut. Esimerkiksi kolmasluokkalaisille kohdennettu Laurentius-seikkailu on elämyspedagogiikkaa hyödyntävä vuosittainen tapahtuma, jossa esitellään Pyhän Laurin kirkossa sekä Laurentiuksen tarinaa, että keskiaikaista kirkkoa.”
Lähtökohtana hyvä yhteys opetustoimen johtoon
Vantaan mallin takana on pitkä yhteinen historia, kontaktit ja niiden pohjalta syntynyt luottamus opetustoimen ja seurakuntayhtymän välillä. Nykymuotoinen yhteistyö alkoi, kun Hakunilan kirkkoherrana toimiva Hans Tuominen teki silloisessa toimessaan kasvatusasiainsihteerinä yhtymälle kouluyhteistyön strategian.
”Vantaalla yhtymässä on sellainen malli, että hankepohjainen työ on kirkkoherravetoista, ja Hans on sillä tavalla edelleen mukana tämän kouluyhteistyössä. Opetustoimen johtoon on siis hyvät yhteydet”, Sotamaa selittää.
Henkilökohtaisten suhteiden merkitys on suuri joka tasolla. Kaikilla Vantaan kouluilla on nimikkotyöntekijät. Koulutyö on painopistealue ja se katsotaan osaksi seurakunnan perustyötä.
”Seurakuntien alueet ovat erikokoisia ja niillä on kouluja eri määrä. Se tietysti vaikuttaa siihen, miten paljon aikaa ja mahdollisuuksia on käytössä.”
Yhteistyötä tehdään kaupunkilaisten todellisuudesta käsin
Kouluyhteistyön muodot ovat Vantaalla vuosien mittaan muuttuneet.
”Vaikka joulu- ja kevätkirkkoja järjestetään yhä, uskonnolliset tilaisuudet ovat vähentyneet ja vähenevät entisestään. Ykköskori on kaikkein vahvin ja neloskori kasvaa esimerkiksi ryhmäytysten kautta. Niitä tehdään Vantaalla kaikilla luokka-asteilla, ei vain seiskojen kanssa. Ja tunnetaitokoulutus on selvästi kasvussa. Vantaan kirkkoonkuulumisprosentti näkyy siinä, mitä kouluilla seurakunnan toimesta tehdään”, Iris Sotamaa sanoo.
”Oppituntivierailuja on edelleen, niistä on valmisteltu kouluille paketteina erilaista toiminnallista tukea uskonnonopetukseen. Aamunavauksia pidetään ilman uskonnollista sisältöä. Tosin Vantaallakin on pari alakoulua, joissa toivotaan toisinaan myös virrenveisuuta.”
”Kaikki nuorisotyöntekijät tuntevat Vantaan todellisuuden ja minusta meillä on hyvä yhteisymmärrys siitä, miten koulujen kanssa toimitaan ja miten siellä ollaan. Jos haasteita on, ne liittyvät siihen, että harvoin koulutyötä tekeville papeille on sattunut ylilyöntejä, ja näistä on sitten jouduttu neuvottelemaan rehtorin kanssa ja ottamaan yhdessä oppia.”
Kaikissa kouluissa ei olla edes pysytty mukana siinä, miten seurakuntien tarjooma on kehittynyt. Korona-aikana kouluihin on tehty videoituja aamunavauksia, joita jaellaan sähköpostilistalla. Taannoin listalle oli päätynyt vahingossa sellaisiakin kouluja, jotka ovat aiemmin kieltäytyneet seurakunnan aamunavauksista. Palaute oli yllättävä: ”Hei, kyllähän me tällaista halutaan!”
Ei missio vaan diakonia edellä
”Aika monissa kouluissa seurakunta tekee pitkän välitunnin päivystystä. Koulut erityisesti toivovat tätä. Pitkät välitunnit ovat kouluille haastavia ja aikuisia tarvitaan pihaan mukaan. Joskus siellä on työntekijällä kahvireppu, joskus ollaan vaan mukana pyörittämässä hyppynarua ja järjestämässä välituntitoimintaa ja tapaamassa lapsia ja nuoria. Korona-aikanakin toimintaa on voitu pitkälti jatkaa”, kertoo Iris Sotamaa.
Vantaalla on Suomen monikulttuurisimpia kouluja. Uskontokirjon suhteen seurakunta on solahtanut kouluihin hyvin.
”Ehkä se vaikuttaa, että islamissa suhtaudutaan kunnioittavasti kristittyihin, uskonnottomat pikemminkin herättävät epäilyä. Mutta seurakuntien työn onnistuminen johtuu kyllä vielä enemmän siitä, että koululle ei mennä missio vaan diakonia edellä. Työntekijät itse tietävät mistä tulevat ja teot puhuvat puolestaan. Koulutyössä näkyy tekojen kirkko. Tällaisen lähestymistavan kautta kouluyhteistyössä on itse asiassa avautunut entistä enemmän sekä vuorovaikutuksen mahdollisuuksia että mielekästä tekemistä.”
Teksti: Jaakko Kaartinen
Artikkeli on julkaistu Villi-lehden numerossa 1/2021