YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (LOS) on erityinen lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, joka on osa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Se on tehty turvaamaan lapsen erityisiä tarpeita ja etua. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.
Lapsivaikutusten arviointi on tapa tarkastella lasten ja perheiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena, lapsia ja nuoria sekä myös heidän perheitään kuunnellen ja heidän osallisuuttaan vahvistaen. Arviointimenettelyn avulla saadaan selville keskeiset lapsen etuun vaikuttavat asiat ja voidaan tarkastella, miten eri ratkaisuvaihtoehdot edistävät lapsen ja nuoren parasta.
Päätösten lapsivaikutusten arvioinnissa lapsen oikeuksien sopimusta toteutetaan konkreettisella tavalla. Lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsen ja nuoren hyvinvoinnin kannalta keskeiset tekijät, jotka pyritään huomioimaan päätöstä tehtäessä. Siksi LAVA edellyttää lapsen oikeuksien sopimuksen tuntemusta.
- Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Ketään ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ominaisuuksien, mielipiteiden tai alkuperän vuoksi. (Artikla 2).
- Lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Aikuisten tulee arvioida, mikä on kussakin tilanteessa lapselle parasta ja haettava sen mukaisia ratkaisuja. Lapsen etu toteutuu, kun kaikki lapsen oikeudet otetaan huomioon ja edistetään lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. (Artikla 3)
- Lapsella on oikeus hyvään elämään, henkiinjäämiseen ja yksilölliseen kehittymiseen. Lapsen hyvään elämään kuuluu niin ruumiillinen, henkinen, hengellinen, moraalinen kuin sosiaalinenkin kehitys. (Artikla 6).
- Lapsen näkemykset tulee selvittää ja ottaa huomioon. Lapsella on oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen mielipide on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. (Artikla 12).
Lapsen oikeuksien sopimuksessa korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta päätöksenteossa. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöstä tehtäessä on ensisijaisesti harkittava lapsen etua, vaikka se ei ole ainoa harkittava tai päätöksentekoa rajaava asia.
Keskeistä on, että ennen päätöksentekoa
- lapsen etuun vaikuttavat asiat on selvitetty,
- lapsen etua parhaiten toteuttavista ratkaisuista ollaan tietoisia,
- lapsen etua on päätöksenteossa painotettu suhteessa muihin intresseihin sekä
- mahdollinen poikkeaminen lapsen edun kannalta parhaasta ratkaisusta on perusteltu.
Lisäksi päätöksestä mahdollisesti lapsille koituvia haittavaikutuksia on pyrittävä lieventämään mahdollisuuksien mukaan.
