Juhani ”Jussi” Virtanen toimi Lasten ja nuorten keskusta edeltäneessä Nuorten keskuksessa kehittäen Palveluoperaatio Saapasta ja käynnisti muun muassa tutkimushankkeen 1990-luvun laman synnyttämän työttömyyden vaikutuksista nuoriin. Jussi menehtyi kesäkuussa 2022. Muistokirjoituksen on kirjoittanut Jussin pitkäaikainen työtoveri, rovasti Eija Kallinen.

Olin Jussin työtoveri ja esihenkilö vuosikymmeniä. Ensimmäiset muistikuvani Jussista ovat 1980-luvulta ajalta, jolloin tulin Nuorten Keskukseen töihin. Jussi vastasi tuolloin järjestön koulutustoiminnasta. Läheisintä yhteistyö minun ja Jussin kesken oli tuolloin Pöyhölän valtakunnallisilla / kansallisilla rippikoululeireillä. Siellä näin hänen lempeän ja nuoren elämäntilanteen huomiovan puolensa. En muista yhtään tilannetta, jossa hän olisi menettänyt malttinsa.

Jussin uran merkittävin osuus Nuorten Keskuksessa oli erityisnuorisotyö ja Palveluoperaatio Saapas. Palveluoperaatio Saappaan toimintaa Jussi tuki ja kehitti yhdessä Kirkon nuorisotyön keskuksen KNK:n erityisnuorisotyöstä vastaavan työntekijän, Juhani Alstelan kanssa. He järjestivät vuosittain sekä valtakunnallisia että alueellisia Saappaan ohjaajien kokoontumisia sen mukaan, mitä seurakuntien Saapas-vastaavat toivoivat. Jussi oli myös kehittämässä Saappaalle kunniamerkkejä ja näki paljon vaivaa saadakseen Saappaan logon rekisteröityä. Saappaan elämäntyöpalkinto myönnettiin Jussille kuluvana vuonna. Hän oli ottamassa vastaan palkintoa keväällä.

Jussin ideasta Nuorten Keskus järjesti 90-luvun laman jälkeen seurakuntien kanssa työttömille nuorille leirejä RAY:n tuella. Mieleen ovat jääneet erityisesti kajaanilaiset nuoret, jotka halusivat tulla Pöyhölään vielä työttömyyden hellitettyäkin raivaamaan rantaa ja nauttimaan Pöyhölän emännän kattamista herkuista. Jussi käynnisti myös tutkimushankkeen, jossa selvitettiin 1990-luvun laman seurauksena syntyneen työttömyyden vaikutusta nuoriin.

Paljon muutakin mahtui Jussin työuraan. Hän tuli Nuorten Keskukseen kouluttajaksi, nimike muuttui myöhemmin järjestösiheeriksi ja lopulta erityisnuorisotyön sihteeriksi. Hän osallistui pitkään myös järjestön julkaisutoiminnan suunnitteluun ja toimitti julkaisuja seurakuntien rippikoulujen isostoimintaan ja Saappaan vapaaehtoistoimintaan. Kansainvälinen toiminta vei hänet Taksvärkki ry:n edustajana sekä Afrikkaan että Latinalaiseen Amerikkaan. Hän osallistui Suomen ja Viron luterilaisten kirkkojen välisen nuorisotyön toimikunnan työhön vuosien ajan.

Tuntui hyvältä tavata Jussia vielä kuluvana vuonna. Hän vaikutti tyytyväiseltä siihen, että eläkevuosiakin oli ehtinyt kertyä. Hän oli tuolloin sydänoireistaan huolimatta hyvinvoivan oloinen ja iloitsi erityisesti siitä, että oli saanut viettää 50-vuotishääpäivää vaimonsa, lastensa ja heidän puolisoidensa sekä lastenlastensa kanssa. Itselleni jäi mielikuva, että perhe ja sen yhteen saaminen olivat Jussin suurin ilo.