NettiSaapasta kulkee verkossa etsimässä ja kohtaamassa nuoria siinä missä katutyössäkin. Verkkotyön tarve kasvaa sitä mukaa, mitä luontevammin nuoret oppivat hakeutumaan tuen piiriin. Etsivää työtä verkossa tarvitaan puolestaan siksi, että tavoitettaisiin myös ne, jotka eivät itse apua hae.

Koronavuoden kuluessa ja normaalien sosiaalisten kuvioiden hankaloituessa ja estyessä verkossa tehtävä nuorisotyö on ottanut kasvuloikan. Myös NettiSaapas on liikkunut eteenpäin. STEA myönsi tänä vuonna lisärahoituksen NettiSaappaan toiminnan kehittämiseksi koronapandemian keskellä.

Kotka-Kymin seurakunnassa NettiSaapas on vakiinnuttanut paikkansa jo ennen koronan aikakautta. Erityisnuorisotyönohjaaja Reeta Lanki on vastannut toiminnan koordinoinnista vuodesta 2017.

”Ei nyt voi sanoa, että meille tulvehtisi vapaaehtoisia, mutta muutamia joka vuosi. Mukaan tulleet sitten puolestaan ovat jääneet toimintaan pitkäaikaisesti. Joten porukkaa riittää päivystyksiin, mutta uusia tyyppejä tietysti otettaisiin mukaan mielellään!”

Etsivää työtä verkossa

”NettiSaapas on etsivää työtä verkossa. Toiminta tapahtuu erilaisilla alustoilla: Instagramissa, Youtubessa, Suomi24:ssa sekä tukinet-palvelussa, missä pyörii myös SaapasChat.”

”Minun mielestäni NettiSaappaan erityisyys on nimenomaan alustatyö. Chat on verkkotyötä, joka tapahtuu tiettyyn kellonaikaan ja jonne nuoret tulevat itse paikalle, ja NettiSaappaan lisäksi moni muukin toimija tekee chat-työtä. Mutta Instassa, Youtubessa, Suomi24:ssa ja tukinetin alustoilla tapahtuvassa työssä etsitään nuoria, jotka ovat tavalla tai toisella ulkopuolella.”

Chat-kanava tarjoaa päivystäjille ja työntekijöille tavallaan varman ympäristön: nuoria tulee, todennäköisesti yleensä enemmän kuin mukaan mahtuu, ja työskentely on keskustelua ryhmässä.

Alustoilla tapahtuvassa etsivässä työssä sen sijaan on sama epävarmuus kuin katupäivystyksessäkin. Etukäteen ei voi tietää, miten etsivä työ onnistuu, löydetäänkö kontakteja vai ei. Silti juuri etsimistä pitää tehdä.

Nuorten etsimistä ja kohtaamista

Miten Saapas verkossa sitten käytännössä alustoilla kulkee?

”Esimerkiksi Youtubessa tapahtuva päivystäminen on esimerkiksi sitä, että haetaan ensin jonkun teeman, vaikkapa kiusaamisen ympärille liittyvää sisältöä. Hakutoiminnolla löytyy videoita ja videoiden kautta kanavia. Sitten tutustutaan sisältöön ja katsotaan niitä videoita ja videoiden alla käytävissä keskusteluissa luetaan kommentteja. Jos tuntuu siltä, seurataan kanavaa, tykätään videosta, tykätään kommentista tai kirjoitetaan sellainen, ja mahdolliseen saatuun vastakommenttiin vastataan”, Reeta Lanki kuvaa.

Tykkäykset ja kommentoinnit tehdään Saappaan profiililla, mutta kommentteihin lisätään aina allekirjoitukseksi päivystäjän nimi ja tieto NettiSaapas-ryhmästä, johon hän kuuluu.

Kommentointi ja reagoinnit ovat kontaktointia ja sen osoittamista, että ollaan huomattu, ollaan nähty ja kuultu.

”Jos kommentoidaan, seurataan aina myös nuoren mahdollista vastausta, ja siihen palataan. Tällä tavalla käytävä keskustelu on luonteeltaan katkonaista, mutta toisaalta siihen voidaan sitten keskittyä tavallista paremmin. Kommenteista keskustellaan päivystäjien kesken ja voidaan miettiä yhdessä parasta seuraavaa viestiä.”

Verkkotyön ja katutyön yksi merkittävin ero liittyy siihen, että toisin kuin kadulla, päivystäjän puheenvuorot jäävät näkyviin. Ne säilyvät virtuaalisella kadulla ja ovat jokaisen myöhemmänkin kävijän luettavissa. Jokainen julkinen kommenttiketju on tässä mielessä kommentointia jokaiselle nuorelle, joka myöhemmin saattaa olla samanlaisten kysymysten äärellä kuin alkuperäinen keskustelija. Tällä tavalla alustoilla tapahtuva päivystäminen tavoittaa lopulta mahdollisesti tuhansiakin nuoria.

”Toisaalta on tärkeää tiedostaa, että kun verkossa reagoidaan, vastataan aina jonkun yhden, tietyn nuoren kommenttiin. Se, mitä päivystäjä on välittämässä, on tunnetta nuorelle siitä, että ’minulle henkilökohtaisesti vastataan tässä’.”

”Aina on joku, joka välittää” – se on viesti, jonka kanssa Saapas haluaa välittää verkossa liikkuessaan.

Kuuntelemista, tukea ja eteenpäin ohjaamista

Verkkokontakteissaan, ovat ne sitten alustapuolella tai chatissa, NettiSaapas tarjoaa aina vain lyhytaikaista tukea, jolla ohjataan nuorta tarpeen mukaan eteenpäin.

”Chat-työssä tukinetin puolella on myös vakiokävijöitä, jotka ovat tulleet tutuiksi pidemmältä ajalta. Jotkut näistä kontakteista ovat voineet kestää vuosiakin. Tässä mielessä näkyy, että SaapasChatista on muodostunut joillekin yksi kiinteä kanava omassa tukiverkostossa. Ja voi ajatella, että chattiin on syntynyt myös tietynlaista nuorten välistä yhteisöllisyyttäkin. Sehän on ryhmächat, ja vaikka ollaan anonyymisti, he tunnistavat toisensa nimimerkeistä.”

Chattipuolellakin perustavoitteena on kuitenkin se, että mikäli sellaista tarvetta ilmenee, lyhyen keskustelun jälkeen pyritään ohjaamaan nuorta ottamaan yhteyttä paikallisiin jatkuvampaa ja syvempää tukea tarjoaviin verkkoryhmiin. Nuoren kannalta on ehdottomasti parempi, että hän ohjautuisi oman kaupungin palveluihin, jos hän tarvitsee pidempiaikaista tukea.”

Parhaillaan Verken kanssa ollaan kehittämässä Saapasbottia. Botti ei ole virtuaalinen päivystäjä, vaan NettiSaappaan päivystäjien apu. Botin kautta päivystäjä voi hakea nopeasti itselleen tietoa, jota hyödyntää nuorten kanssa käytävissä keskusteluissa niistä yleisimmistä asioista, joita kohtaamisissa esiin nousee.

”Teemat, joiden ympärillä NettiSaapas nuoria tavoittaa, liittyvät tavallisiin ja joskus raskaampiinkin elämän ongelmiin. Hyvinvoinnin ja mielenterveyden kysymykset, yksinäisyys, ongelmat perheessä, koulukiusaaminen, syömishäiriöt”, Lanki selittää.

”Jos itsellä ei ole tietoa esimerkiksi siitä, millaisia palveluja nuorelle voisi olla tarjolla, joihin häntä ohjata eteenpäin, botti auttaa.”

Sisältöä Saapasbottiin kokoavat ja kirjoittavat työntekijät, ja sitä on tarkoitus ylläpitää ja päivittää jatkuvasti.

Korona ohjasi palvelujen kehittämiseen

Koronan vaikutus on näkynyt verkossa NettiSaappaankin ruuduilla. Se puhutti nuoria keväällä paljon. Sen laajemmat vaikutukset näkyvät erityisesti jo valmiiksi ulkopuolisuutta kokevien nuorten ajautumisessa syvemmälle ja ongelmien kärjistymisessä.

”Yksinäisyyden kokemus on tullut kyllä keväällä vastaan tavallista enemmän. Kun normaalit kokoavat toiminnat lopetettiin ja kaikkiin perustoimintoihin tuli muutoksia, nuortenkin avun saanti on ollut hankalampaa. Omista voimista ja voinnista on herännyt hätäännystä.”

Poikkeusoloissa lyhyetkin kontaktit ovat tavallista tärkeämpiä.

”Verkkotyön kokonaistarvetta korona ei siis ehkä ole kasvattanut, mutta sen sijaan se on tuonut siihen liittyvän tarpeen näkyviin. Siihen on hyvin nopeasti vastattukin kehittämällä uusia toimintamalleja monessa paikassa. Ilman koronaa vastaavia panostuksia verkkoon ei ehkä olisi samassa ajassa tehty. Moni organisaatio on tehnyt nyt suuren digiloikan!”

Myös nuorten määrä palveluissa on mitatusti lisääntynyt. NettiSaappaassa se näkyy esimerkiksi siinä, että SaapasChat on aina täynnä.

Lanki ajattelee, että määrien kasvu voi johtua osittain kulttuurisesta muutoksesta ja madaltuneesta kynnyksestä, ei välttämättä niinkään nuorten ongelmien kasvusta. Nuorten digimaisema ja verkkokäyttäytyminen kehittyy ja liikkuu nopeasti. Kun palveluja on tarjolla enemmän ja sana niistä kiertää, nuoret löytävät ja hakeutuvat helpommin niiden äärelle. 

”Nuoret ovat ylipäätään oppineet tällaisia palveluja siellä hakemaan. Apua tai tuen tarvetta kokevan nuoren on helpompaa ottaa yhteyttä verkkopalveluihin, koska niissä he ovat käyttäjäprofiilinsa suojaamia. On helpompaa paljastaa omat tarpeet verkossa; kasvokkain puhuttaessa joutuu toisella tavalla laittamaan kaikki korttinsa pöydälle.”

Valoa sinne, missä nuoret ovat

Lanki toteaa, että hän oli itse aikuinen, kun älypuhelimet tulivat. Nykynuoret ovat toisenlaista digitaalista sukupolvea, nettielämä on heidän elämäänsä, ei mikään erillinen, erotettava osa.

NettiSaappaan toiminnasta kiinnostumista saattaakin jarruttaa pelko siitä, ettei osaa sitä kieltä, jolla nuorten verkkomaailmassa pärjäisi. Lankin mielestä huoli on turha.

”Meillä on alle kolmikymppisiä päivystäjiä ja yli viisikymppisiä. Heidän erilaisuutensa on minusta vahvuus. Ensinnäkin päivystykset perustuvat yhdessä tekemiseen. Kommentteja ja vastauksia pyöritellään tosiaan yhdessä. Alusta antaa aikaa sellaisella sanomisen tavan etsimiselle, joka välittää valoa ja toivon näköaloja.”

”Toisekseen me kommentoimme ja vastaamme verkossa aikuisina, kyseenalaistamatta nuoren asioita. Me olemme läsnä sellaisina aikuisina, joita me olemme. Se on vakuuttavaa. Jos yrittäisi olla kuin nuori, söisi oman uskottavuutensa.”

Tärkeintä päivystäjälle verkkotyössä on teknisen suvereniteetin sijaan aito kiinnostus nuorten kuuntelemiseen ja auttamiseen. Päivystäjän tehtävänä ei ole myöskään ratkaista nuorten ongelmia. Tavoitteena on tuoda hetkellisesti toivoa ja osoittaa, että nuorta kuullaan ja hänestä välitetään.

”Minulla onkin sellainen kokemus, että Saappaaseen toimijana luotetaan netissäkin. Sille on löytynyt oma paikkansa nuorten kesken,” Lanki miettii.

”Saappaan verkossa tapahtuva työ ja kasvokkainen päivystäminen ja kohtaaminen kadulla eivät ole toisiaan poissulkevia. Nuorten elämää ja kulttuurin kehittymistä katsellessa minusta on kuitenkin ilmeistä, että verkkopohjaisuus tulee yhä kasvamaan, kun mennään eteenpäin. Sen tarve kasvaa koko ajan, eikä vain Saappaan kohdalla, vaan muutenkin. Meidän pitää olla saatavilla siellä, missä nuoret ovat.”

Jaakko Kaartinen

Artikkeli on Julkaistu Villissä 5/2020