”Nuorten mielenterveyskriisi oli aluevaaleissa paljon esillä siksi, että se on niin olennainen koko maan tulevaisuuden kannalta. Yhteiskunnan kannalta on välttämätöntä, että pystytään toimimaan. Se on kaiken ehto”, aluevaltuutettu Aleksi Kurki sanoo.

19-vuotias pyhtääläinen Kurki on Suomen toiseksi nuorin aluevaaleissa valituksi tullut hyvinvointialueen päättäjä. Kokoomuksen listalta läpi menneen Kurjen vaalikampanjassa nuorten mielenterveyden kysymykset olivat keskeisellä sijalla.

”Olisin puhunut niistä joka tapauksessa, mutta korona on tietysti vielä kärjistänyt ongelmia. Nyt kun vaalit on pidetty, ja valtuutettujen työ alkaa, toivon vilpittömästi, että pidetään kiinni lupauksista, joita moni vaalien alla oli valmis antamaan. Esimerkiksi mielenterveystakuusta, hoitoon pääsyn nopeudesta ja opiskelijahuollon resursseista.”

Monelta osin hyvinvointialueiden palvelujen järjestäminen on niiden päättäjien käsissä – esimerkiksi juuri opiskelijahuollon järjestämisen osalta.

”Toimenpiteitä pystytään kyllä tekemään, vaikka toki rahaa tarvitaan lopulta eduskunnaltakin lisää, jos palveluja halutaan parantaa.”

Vuoropuhelua nuorten hyväksi

Kurki puhuu nuorten mielenterveyden kriisistä. Koronalla on siinä osuutensa, mutta painavampiakin syitä löytyy muualta.

”Uskon, että somella on aika suurikin vaikutus. Nuorilta odotetaan tässä yhteiskunnassa muutenkin tosi paljon. Some koventaa ja kärjistää niitä luotuja paineitta entisestään.”

Kurjen mielestä on väärä ajatus, että korona olisi yhtäkkiä synnyttänyt poikkeuksellisia palvelutarpeita, ja että normaalitilanteessa palvelut kyllä riittäisivät.

”Nuorten palvelut ovat vain ylipäätään jääneet jälkeen. Erityisesti ennaltaehkäisevään ja matalan kynnyksen toimintaan täytyy erityisesti panostaa. Jälkikäteen laastarointi on paljon vaikeampaa ja kalliimpaakin.”

Järjestöillä ja esimerkiksi seurakunnalla on paljon mahdollisuuksia juuri ennaltaehkäisevän työn piirissä. Kurki toivoo, että yhteistyöhön hyvinvointialueiden kanssa hakeuduttaisiin aktiivisesti.

”Koko kolmas sektori on todella tärkeä. Riparilla näki esimerkiksi sen, että yksinäisemmätkin nuoret löytävät sieltä itselleen omaa porukkaa, se on turvallinen paikka.”

Tasa-arvoiset edellytykset ja rauhaa kasvamiseen

Kurjen ylioppilaskirjoitukset ovat tänä keväänä. Kirjoitusten jälkeen tavoitteena ovat opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

”Sinne otetaan 40% papereilla ja 60% pääsykokeen kautta. Voi siis valita, mihin panostaa. Valinnanvapauden laajentaminen on minusta ollut hyvä asia. Aiemmin ylioppilaskirjoitusten jälkeen alkoi kaikilla vielä pääsykokeisiin pänttääminen ja se on kyllä kuormittavaa. On hyvä, että nyt on joustoa.”

Kurki sanoo, että yhteiskunnan tehtävänä on taata joka nuorelle tasa-arvoiset edellytykset edetä omassa elämässään sekä rauhaa kasvaa.

”Kaikki puolueet, jos niiltä kysytään, haluavat nuorille hyvää. Mutta kun nyt on käsissä suuri mielenterveyden kriisi, uskoisin, että siihen on halua myös puuttua. Nyt ei kannata säästää! Tilanteen korjaamiseen menee useita vuosia.”

Miksi yhteiskunta tuottaa pahoinvointia?

Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuustoon valittu Julia Sangervo, 28 vuotta, sai vaaleissa yhden suurimmista Vihreiden äänimääristä. Myös Sangervolle nuorten mielenterveyden kysymykset olivat keskeinen vaalikampanjan teema.

”Se nousee siitä, että huomaan ammatillisesti työssäni psykologiliiton opiskelijasihteerinä sekä omassa elämässäni, miten paljon on pahoinvointia ja miten vaikeaa avun saaminen on. Nykyiset palvelut ovat yksinkertaisesti riittämättömiä. Esimerkiksi opiskelijoista joka kolmas tuntee ahdistus- ja masennusoireita.”

”Minua turhauttaa, että yhteiskunta tuottaa lisääntyvää pahoinvointia. Samaa aikaan rakenteellisista ongelmista on tehty yksilöiden ongelmia. Meidän pitäisi luoda hyvinvointia tukeva ympäristö, ja siihen tarvitaan mielenterveyden asiantuntemuksen kuukemista.”

Sangervo sanoo, että kuntien terveydenhuollon käyttömenoista käytetään viisi prosenttia on kohdistettu mielenterveyteen. Hyvinvointialueilla ei ole käytössään rajattomia resursseja. Jää politiikan varaan, miten paljon mielenterveyden kysymyksiin kyetään todellisuudessa siirtämään lisää painopistettä.

Kohtuuttomat vaatimukset kyykyttävät

”Jatkuvat tuottavuuden ja menestymisen vaatimukset ovat juurisyy nuorten ongelmiin. Kahdeksasluokkalainen voi sanoa, ettei hänestä tule mitään, koska arvosanat ovat liian huonoja”, Sangervo miettii.

”Tekee mieli halata sitä kahdeksasluokkalaista ja sanoa, että hän on sellaisenaan juuri tarpeeksi ja että hän riittää. Mutta yhteiskunta antaa päinvastaista viestiä. Yhdellä tunnin terapialla joudutaan kamppailemaan muun elämän kanssa.”

Työelämän todetaan mitatusti olevan intensiivisempää ja kuormittavampaa kuin aiemmin. Sama koskee nuorten elämänpiiriä.

”Nuorille vaatimukset tulevat oikeastaan kaikilta elämän suunnilta. Pitää pärjätä koulussa, pitää olla hyvä kunto, pitää olla hyvä elämä ja suoriutua kaikessa. Itse asiassa hyvinvoinnistakin on tullut osittain suoriutumiskysymys; ’ai jaa, etkö ole muistanut tehdä hengitysharjoituksiasi, kun tuntuu raskaalta?’”

”Some ja älypuhelin altistavat kaikelle tälle. Algoritmit koukuttavat nuoria pahoinvointiin.”

Lisäksi nuoret ovat kuormittuneita globaaleilla ongelmilla. Ilmastokriisi uhkaa tulevaisuususkoa, korona oli kova isku ja nyt Ukrainan sota on heittänyt vielä uuden, synkän varjon.”

Koulut hyvinvoinnin tueksi

Mielenterveyspalveluita, ja toisaalta ylipäätään sellaisia ympäristöjä, jotka tukevat ja kannattelevat nuoria, siis todella tarvitaan.

”Esimerkiksi koulu ja oppiminen ovat ihmiselle elintärkeitä hyvinvoinnin lähteitä, mutta valitettavasti ne voivat myös syödä hyvinvointia. Kouluissa on tehty paljon uudistuksia työelämän tarpeista, ei nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta. Mitä paineistavammiksi oppimisympäristöt tehdään, sitä huonommin nuoret voivat”, Sangervo sanoo.

Korona-ajan etäopetus on vain yksi ongelmia tuottaneista ja syventäneistä asioista.

”Viime aikojen itseohjautuvuutta ja omatoimisuutta korostavat uudistukset ovat osuneet erityisen kipeästi oppilaisiin, joilla on heikommat resurssit, eikä saatavilla tukea omasta perheestä. Oppivelvollisuuden pidentäminen puolestaan ei auta ketään, ellei vastaavasti tarjota riittävää tukea opintojen suorittamiseksi.”

Sangervo näkee oppilashuollon erityisen merkityksen. Lakiin tullut mitoitus koulupsykologipalveluista on ollut erinomainen askel lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen, vaikka mitoitusta tulisi tiukentaa viiteensataan oppilaaseen koulupsykologia kohti. Hyvinvointialueuudistuksen myötä koulupsykologit kuitenkin siirrettiin hallinnollisesti etäämmälle kouluista.

”Koulupsykologien ensisijaisena roolina on tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja asiantuntijaroolissa kehittää kouluympäristöä yhteistyössä tukemaan nuorten hyvinvointia. Tällä hetkellä tämä tarkoitus ei oikein toteudu ja työ nähdään lähinnä vastaanottojen kautta. Lasten ja nuorten pahoinvointi on niin suurta, että koulupsykologin työ jää usein tulipalojen sammuttamiseen.”

Tuen tarve on pitkäkestoinen

Nuorten mielenterveyspalvelujen kehittäminen vaatii niiden priorisoimista riittävien rahojen ja voimavarojen turvaamiseksi. Se edellyttää käytännössä, että asioiden laajuus ja merkitys todella ymmärretään.

”Tutkimustietoa ja asiantuntijuutta on yllin kyllin, mutta se jätetään kuitenkin usein huomiotta. Miksi?” Sangervo kysyy.

”Ehkä nyt vallitsee yksimielisyys siitä, että jotain pitäisi tehdä. Sitä ei kuitenkaan ymmärretä yhtä laajasti, miten syvää ja pitkäkestoista apua tarvitaan. Täytyisi samaan aikaan luoda toimivia lyhythoidon malleja sekä’ resursoida pidempää ja intensiivisempää tukea, kuten kuntoutuspsykoterapiaa ja psykiatrista erikoissairaanhoitoa.”

Lyhyillä terapioilla on paikkansa, mutta ne ratkaisevat vain osan nykyisestä tarpeesta. Erityisen tärkeää olisi, että palvelut kohdistuisivat oikein, ja niille, jotka tarvitsevat pidempikestoista apua, sitä myös järjestyy.

”Lisäksi tarvittaisiin matalan kynnyksen palveluja, joissa ei tule vastaan käyntimäärien ja hoidon keston rajoja. Kun ihmiselle muodostuu ajatus siitä, että on paikka, jonne voi mennä, kun tarvitsee, se tieto sinällään voi olla se kannatteleva asia.”

Nuorisotyöllä keskeinen ennaltaehkäisevä rooli

Nuorisotyön rooli on Sangervon mielestä valtavan tärkeä: Nuorella pitää olla ympärillään mahdollisimman paljon aikuisia, jotka kertovat, että ”sinä riität, ei ole kiire, eikä ole pakko kiiruhtaa.”

”Nuorisotyö on nuorten tukena olemista. Etsivä nuorisotyö on aivan erityisen tärkeää, koska se etsii niitäkin nuoria, jotka eivät itse pysty hakeutumaan mukaan. Se, että hankalasta taustasta tuleville nuorille kyetään järjestämään lempeitä, rauhallisia paikkoja, jossa voi turvallisesti vain olla, saattaa muodostua koko elämän kannata mullistavan tärkeäksi.”

Tavallaan nuorisotyön mahdollisuus nuorten mielenterveyden palveluketjun osana rakentuu näistä ”hyvien paikkojen ja mahdollisuuksien” tarjoamisista.

”Mielenterveystyö on keskusteluvetoista – olisi hyvä, jos olisi enemmän sellaista, että voi yksinkertaisesti ensi sijassa olla ja tehdä jotain, ja sen yhteydessä sitten tarpeen tullen puhuakin vähän.”

”Me elämme tavalla, joka ei ole meille hyväksi. Mehän esimerkiksi elämme koko ajan yksinäisemmin ja some korostaa sitä yksinäisyyttä entisestään. Se yksinäisyys ei ole vain psyykkistä vaan myös fysiologista ja kehollista: on valtava tarve koskettamiselle ja toisten rauhalliselle läsnäololle. Hyvinvointi ei ole vain mielen sisäinen asia.”

Sangervo nostaa esiin myös luonnon merkityksen. Jo pelkkä luonnossa liikkuminen voi vähentää ihmisen yksinäisyyden tunnetta.

”Luonnonympäristöllä ja viheralueilla on valtavia hyvinvointivaikutuksia. Meillä on tarve olla luonnossa. Entisinä aikoina tajusimme sen intuitiivisemmin.”

Lähiluonto on nuorisotyönkin mahdollisuus. Samoin erilaiset luovat hankkeet, joissa nuoret saavat olla yhdessä tekemässä ja jakamassa. Väylien tarjoaminen niihin on arkista ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. Ja tällä puolella kaikki ratkaisut eivät tule kalliiksi.

Teksti: Jaakko Kaartinen
Artikkeli on julkaistu Villi-lehdessä 2/2022

Jaakko Kaartinen