Puhuttaessa nuorten osallisuudesta tulisi keskittyä mahdollisuuksiin ja onnistumisiin, eikä mitätöidä ja hiljentää nuoria nostamalla esiin yksinomaan ongelmia, sanoo Silja Uusikangas Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssista.

Aluevaalien alla nuorten osallisuuden asiantuntijana Allianssissa Silja Uusikangas kirjoitti kriittisesti nuorten ehdokkaiden niukasta määrästä. Alle kahdeksan prosenttia ehdokkaista uusien hyvinvointialueiden päättäjiksi oli alle 30-vuotiaita.
Nuorten ehdokkaiden määrä toistui myös vaalien tuloksissa. Valituista valtuutetuista alle 30-vuotiaita oli 5%. Vaikuttaa siltä, että myös nuorten äänestysprosentti jäi tavallista matalammaksi, ja puolueet, joita nuoret yleensä suosivat, menestyivät tavallista kehnommin.

Uusikankaan mielestä se on erityisen harmillista siksi, että aluevaaleissa käsiteltiin monia nuorille tärkeitä asioita, esimerkiksi kouluterveyden ja opiskelijahuollon asioita ja mielenterveyskysymysten asioita – mutta niitä nostettu kattavasti julkisuuteen.

”Minusta yksi ongelma on tavassa, jolla vaaleihin liittyvistä asioista puhuttiin. Mediassa toisteltiin jatkuvasti sitä, että nämä vaalit ovat vaikeat, eikä kukaan oikein tiedä, mistä niissä äänestetään – sen sijaan että olisi järjestelmällisesti kirjoitettu ja puhuttu siitä, mitkä kaikki asiat hyvinvointialueiden toiminnassa ovat pöydällä. Nuorten äänestämisen kannalta olisi ollut tärkeää nostaa esiin niitä asioita, jotka ovat tärkeitä nuorille ja sitä, miten niihin äänestämällä nyt voi vaikuttaa.”

Osallisuus kaipaa kannustusta, ei huolta

Myös suunnattaessa seurakuntavaaleihin nuorten osallistuminen ja osallisuus ovat tarkastelun alla. Kirkossakin nuorten ehdokkaiden määrästä ja nuorten innosta äänestää keskustellaan ainakin toisinaan huolen kautta.

Huolipuheella on hyvä tarkoitus, mutta Uusikangas kehottaa miettimään, millainen vaikutus sillä on nuoriin itseensä.

”Tiedetään esimerkiksi, että tausta vaikuttaa äänestämisaktiivisuuteen. Tämä näkyy myös nuorten kohdalla. Vaikuttamisen eriarvoistumiseen täytyykin siksi puuttua hyvinvointipolitiikan keinoin. Mutta Jos jäädään jumiin tähän eriytymisen ongelmaan, ja sen päivittelemiseen, miten vain valikoidut nuoret äänestävät ja asettuvat ehdolle esimerkiksi nuorisovaltuustoihin, päädytään itse asiassa hiljentämään nuoria. Huoliin keskittyminen kohdistuu ikävästi niihin, jotka ovat osallistumassa – ikään kuin olisi heidän vastuullaan vastata kaikkien muidenkin osallistumisesta. Se on kuitenkin aikuisten ja päättävillä paikoilla olevien tehtävä.”

Osin huolet perustuvat myös ennakkoluuloille. Uusikangas toteaa, että nuorisovaltuustot esimerkiksi edustavat paljon moninaisempaa joukkoa nuoria kuin julkisissa keskusteluissa tuodaan esiin.

”Julkisessa keskustelussa monenlaiset taustat kuitenkin häivytetään joskus näkyvistä ja nuorisovaltuustossa vaikuttavat nuoret esitetään jonkinlaisena eliittinä”, Uusikangas sanoo.

”Pitäisi muistaa, että demokraattinen järjestelmä on yhdessä luotu ja sen merkitys muodostuu sen kautta, miten siitä yhdessä puhutaan. Puhumalla ongelmalähtöisesti nuorten saamista paikoista, nuorista edustajista ja keinoista, joita nuorilla vaikuttaa, hiljennetään nuorten osallisuutta.”

Inkluusiota ei voi kasvattaa väheksymällä nuorten osallistumista. Nuorten osallisuutta voi kasvattaa vain ottamalla nuoret ja nuorten asiat tosissaan.

Mekanismit toimivat, asenteet eivät

Nuorten osallisuus on Suomessa kyllä otettu eri tasoilla vakavasti ja sen turvaamiseksi on tehty uutta lainsäädäntöä ja perustettu osallisuutta turvaavia mekanismeja päätösprosesseihin. 16-vuotiaiden äänioikeus seurakuntavaaleissa on yksi esimerkki, samoin erilaiset nuorten ja lasten kuulemisvelvoitteet ja kunta- ja aluelakiin tullut velvoite nuorisovaltuustoista. Kirkon puolella viimeisin muutos on vaikuttajaryhmien perustaminen.

”Nuorten osallisuuden tukemisessa meillä tosiaan on hyviä käytäntöjä jo ja niitä voidaan edelleen lisätä. Rakenteet ovat edellytys sille, että nuoret pääsevät vaikuttamaan asioihin virallisia reittejä. Mutta sen jälkeen, kun rakenteet on saatu pystyyn, kyse on halusta ja tahdosta: miten nuorten tekemiä aloitteita ja nuorilta kyseltyjä näkemyksiä ja toiveita todellisuudessa viedään käytäntöön. Ulottuvatko ne todella päätöksentekoon ja käytäntöön saakka?” Silja Uusikangas sanoo.

”Joskus tulee olo, että nuorten osallistuminen on vanhemmille sukupolville vain päälle liimattu asia. Jos aidosti halutaan kuulla nuoria, se merkitsee oikeasti vallan jakamista.”

Tässä kohdassa huolipuhe juuri usein alkaa: edustaako nuorisovaltuusto vain aktiivisimpia nuoria, onko nuorten kuulemisella mitään vaikutusta, ohitetaankohan nuorten toiveet joka tapauksessa.

”Julkisuuteen tarvitaan enemmän onnistuneita esimerkkejä siitä, miten nuorten osallistuminen on onnistunut ja mitä on saatu aikaan. Mitä voidaan saada aikaan!”

Myös päätösten kuvaamisessa ja perustelemisessa nuorille on kehittämisen mahdollisuuksia. Kun nuorten kuulemisia järjestetään, eikä tehty päätös vastaa nuorten näkemystä, pitää prosessi muistaa hoitaa loppuun asti: nuorten kanssa pitää jaksaa myös käydä läpi, miten nuorten näkökulmia päätöksenteossa lopulta huomioitiin ja miten päätös lopulta meni.

Nuoret haluavat vaikuttaa monin tavoin

Huolimatta kaikesta aikuisten huolesta nuoret pitävät äänestämistä tärkeänä vaikuttamisen tapana, toteaa Uusikangas.

”Kun tutkitaan nuorten omia näkemyksiä vaikuttamisesta, esiin nousevat kulutusvalinnat ja yhteiskunnallisten liikkeiden kautta toimiminen, mutta myös äänestäminen. Se onkin erityisen tärkeää siksi, ettei nuorten huomioiminen jäisi vain heidän mielipiteidensä kuulemiseksi.”

Mielipiteet muuttuvat päätöksiksi virallisessa päätöksenteossa.

Ikärajojen laskeminen on tärkeällä sijalla nuorten vaikutusmahdollisuuksien turvaamisessa. Äänestysikärajan laskeminen on yksi asia, ehdokasikärajan alentaminen toinen. Uusikangas mainitsee myös kansalaisaloitteiden ikärajan laskun.

”Nuorten kansalaisaktivismin puolella esiin nostamat teemat ovat todellakin tärkeitä. On huolehdittava nuorten luottamuksen säilymisestä siihen, että heitä kuullaan.”

Nuorten ajamat muutokset horjuttavat rakenteita

Nuorten oma halu osallisuuteen ja vaikuttamiseen ei ole epäselvää, kun asiaan perehtyy.

”On hyvin paljon tutkimukseen pohjautuvaa tietoa siitä, mihin asioihin nuoret haluavat vaikuttaa ja miten he haluavat vaikuttaa. Jos päättäjät haluavat olla perillä nuorten vaikuttamisen tavoista ja suunnista, tietoa kyllä on saatavilla ja käytettävissä.”

Nuoret myös haluavat vaikuttaa. Suurin kysymys onkin se, halutaanko nuoria oikeasti kuunnella ja kuulla.

”Elokapina nosti esille sen, miten sekä aiheet että vaikuttamisen tavat, jotka nuorille ovat erityisen tärkeitä, joutuvat kriittisen tarkastelun ja vähättelyn kohteeksi. Esimerkiksi isojen medioiden pääkirjoituksissa nuorten ääntä, tapoja ja teemoja on hiljennetty.”

Kun nuorten kapina ja toiminta organisoituu alhaalta käsin, nuorista itsestään, eikä ole aikuisten ohjaamaa ja rajoittamaa, se tuntuukin yhtäkkiä uhkaavalta osallistumiselta.

”Sellainen haastaa vakiintunutta valtaa ja yhteiskunnallista järjestystä. Mutta Ilman sitä yhteiskunta ei uudistu. Yhteiskunnalliset muutokset lähtevät nuorista.”

Nuorisotyö on avainroolissa osallisuuden tukemisessa

”Kun kaupunkitilasta poistetaan penkkejä, etteivät nuoret kuluttaisi aikaa esimerkiksi kauppakeskuksissa, nuorisotilat ja vastaavat muodostuvat myös henkisiksi kuulemisen tiloiksi, nuoria varten. Ja kohtaaminen on itsessään kokemusta siitä, että pääsee vaikuttamaan, kun tulee kuulluksi”, Silja Uusikangas sanoo.

”Minun oma kokemukseni siitä, miten osallisuutta ja vaikuttamista tuettiin, on Helsingin kaupungin Nuorten ääni -toimituksesta. Siellä oli nuorena tilaa tulla kuulluksi, ja siellä yhdessä luotiin tilaa vaikuttaa yhteiskunnallisilla areenoilla. Se on yksi hyvä esimerkki siitä, miten paljon on erilaisia mahdollisuuksia rakentaa nuorille hyvää yhteiskuntaa.”

Luottamuksen heikentyminen demokraattiseen prosessiin on suuri vaara yhteiskunnalle. Tarvitaan paljon positiivista puhetta osoittamaan ja tukemaan vaikuttamisen eri tapoja ja kanavia, myös ehdolle asettumista ja äänestämistä.

”Nuorisotyössä kohdataan nuoria oikeassa todellisuudessa. Monenlainen kannattelu on mahdollista. Nuorisotyön kohtaamisten piirissä on mahdollisuus laajentaa nuoren mahdollisuuksien horisonttia. Sitä voidaan laajentaa myös osallisuuden ja vaikuttamisen suhteen. Nuoria voidaan nuorisotyössä tukea vaikuttajiksi.”

Valmistaudu vaaleihin, pidä vaikuttamista esillä!

Silja Uusikankaan vinkit nuorten osallisuuden tukemisesta seurakuntavaaleihin valmistauduttaessa:

Nuorisotyössä tärkeintä on vaalien esillä pitäminen: puhutaan aiheesta, keskustellaan yhdessä siitä, millaisista nuorten kannalta tärkeistä kysymyksistä vaaleissa on kyse. Pidetään esillä sitä, miten niihin päästään vaikuttamaan.

Vaalit ja nuorten vaikuttaminen ei saa rajautua vain nuorisotyön rooliksi. Koko kirkon piirissä tulee keskittyä kysymykseen siitä, miten asioita, jotka nuorilta nousevat esille, otetaan vakavasti päätöksenteossa.

Kun vaaleissa sitten saadaan tuloksia, ja nuorille kertyy paljon ääniä, seurakunnissa täytyy pitää tiukasti huolta siitä, että paikkaneuvotteluissa nuorille annetaan vähintään vastaavasti valtaa luottamustehtäviä jaettaessa.

Teksti: Jaakko Kaartinen
Artikkeli on ilmestynyt Villi-lehden numerossa 1/2022