Minulla on unelma ja se näyttää tältä. Tulet kuuntelemaan vaalikeskustelua seurakuntavaalisyksynä 2022. Kun astut tilaan, se on sisustettu lasten taideteoksilla, esimerkiksi maalauksilla ja tilataideteoksilla. Näytöissä ympäri salia pyörii videoituja lasten haastatteluja ja sadutettuja kertomuksia.

Lasten ääni kuuluu myös varhaiskasvattajien lapsilta tuomissa terveisissä, ja ensimmäinen panelisteille ehdotettu kysymys on: ”Miten valtuutettuina toteuttaisitte nämä lasten seurakunnalle osoittamat toiveet?”

Toivon, että pienten lasten näkökulma on mukana jokaisessa seurakuntavaalien 2022 vaalikeskustelussa. Pystyisimmekö tekemään tästä totta?

Lasten ja nuorten osallisuutta demokratiassa pohditaan nyt monella suunnalla. Osallisuus on hallitusohjelman ensimmäinen sana. Kirkko pyrkii esimerkiksi Polku-ajattelun kautta rakentamaan kirkosta jäsentensä toiveista, tarpeista ja toiminnasta kasvavaa kirkkoa.

Tavoite vahvistaa pienten seurakuntalaisten ääntä ei ole ihan tuulesta temmattu. Kirkko on demokratian edelläkävijä. Äänioikeus on 16-vuotiailla, toisin kuin maallisen yhteiskunnan puolella. Saavutuksesta on syytä olla ylpeä, ja sen päälle voi rakentaa uusia aluevaltauksia.

Kirkon erikoisalaa voisi olla pienten lasten demokraattinen osallisuus. Osallisuuden kokemusta seurakunnan ja yhteiskunnan jäsenyydestä voi rakentaa jo vuosia ennen kuin edustuksellinen demokratia alkaa kiinnostaa.

Seurakuntien kerhoissa lapset voisivat tuottaa taidetta, joka välittää ehdokkaille ja äänestäjille lasten tarpeita ja näkemyksiä. Varhaiskasvatuksen kautta kirkolla on käytössään kattava osallistavan demokratiakasvatuksen verkosto. Lapset voivat esimerkiksi vastata askartelemalla, musisoimalla, piirtämällä tai tanssimalla kysymykseen ”millainen on lapsen paras päivä”. Tällainen yksinkertainen kysymys tuottaa valtavasti aineistoa siitä, mitä lapsi elämässään arvostaa.

Olin mukana edellisen hallituksen kansallisen lapsistrategian valmistelussa. Noin 300 lapsen näkemyksiä tuotiin päättäjien tietoon taidepedagogisilla menetelmillä. Taideteoksia kerättiin lastenkulttuurikeskuksista ympäri Suomea. Lasten mielipiteet kuuluivat ja näkyivät aikuisten kokouksissa ja strategiavalmistelun loppuraportissa.

Tällaisen lasten kuulemisen tulos on toki jossain määrin ennalta-arvattava. Monissa lasten töissä esiintyisi turvallisia aikuisia, mielikuvitusleikkiä, luontoa, sisaruksia tai kavereita – ja uintia järvessä tai hiihtoa lähiluonnossa, vuodenajasta riippuen. Lapsen hyvän elämän elementit tunnetaan. Sillä ei kutenkaan voi perustella lasten kuulemisen sivuuttamista.

Lapsilla on oikeus tuntea osallisuutta vaikuttamisen ja päätöksenteon kautta. Heillä on oikeus muistuttaa aikuisia siitä, mikä heille on tärkeää. Ja aikuisilla on oikeus saada tietää tämä kaikki, jotta he voivat järjestää seurakuntien toimintaa lasten ja perheiden parhaaksi.

Pidetään huolta, että lasten toiveista ja tarpeista keskustellaan seurakuntavaaleissa. Kukaan ei tee sitä puolestamme.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Pieni on suurin -lehden numerossa 6/21