Pikkuhelppi tarjoaa konkreettista apua lapsiperheiden arkeen. Perheissä, joissa on vammaisia perheenjäseniä, voi Pikkuhelpin kaltainen matalan kynnyksen apu olla kullanarvoista, pohtii perhetoiminnan suunnittelijamme Hanna Rajalin blogissaan.
Pikkuhelppi on seurakuntien matalan kynnyksen palvelu, joka tarjoaa konkreettista apua lapsiperheiden arkeen – erityisesti niille, jotka tarvitsevat tukea enemmän kuin muut. Mutta kuinka voimme todella auttaa, jos emme aina tiedä, mitä perheet tarvitsevat?
Kuinka tavoitamme juuri ne perheet, jotka usein jäävät palveluiden ulkopuolelle, joille palvelut eivät riitä, jotka joutuvat jonottamaan palveluihin tai tarjotut palvelut eivät vastaa perheen tarpeeseen?
Avun tarjoaminen voi tuntua vaikealta, jos ei ole varmuutta perheen tilanteesta
Monille ammattilaisille avun tarjoaminen voi tuntua vaikealta, jos ei ole varmuutta siitä, mikä on perheen tilanne tai mitä he kaipaavat. Jos työntekijällä ei ole kokemusta esimerkiksi vammaisten kanssa työskentelystä voi työtehtävä jännittää. Tilaisuus jää käyttämättä eikä apua tarjota. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja vanhemmat voivat olla arjessaan uupuneita. Myös avun vastaanottaminen voi tuntua vaikealta.
– Jos perheen vanhemmalla tai vanhemmilla on itsellä vamma, on perheellä aivan samat lapsiperhettä koskettavat ilot ja surut kuin kaikilla muillakin perheillä. Arjessa kuitenkin täytyy suunnitella tekemisiä paljon enemmän, koska maailma on pääosin edelleen suunniteltu toimivaksi vammattomien ehdoilla. Tämä jatkuva suunnittelu arjessa toimisessa kuormittaa, pohtii Kirkkohallituksen saavutettavuus- ja vammaistyön asiantuntija Katri Suhonen.
Pikkuhelppi tarjoaa joustavaa ja mukautuvaa apua kaikille lapsiperheille
Pikkuhelpin vahvuutena on joustavuus ja yksilöllinen apu, joka mukautuu perheen tarpeisiin. Apua ei tarvitse tietää etukäteen. Pikkuhelppi toimii siten, että perheelle voidaan tarjota tukea arjen tilanteissa – oli kyseessä sitten tilapäinen lastenhoito, kodin askareet joita voidaan tehdä yhdessä vanhemman kanssa tai vain se, että vanhempi saa hetken levähtää. Seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset keskustelevat perheen kanssa ja kartoittavat yhdessä, millainen apu olisi heille hyödyllistä.
Tämä lähestymistapa poistaa paineen siitä, että perheen tulisi itse määritellä avun tarve tarkasti etukäteen.
– Perheissä, joissa on vammaisia perheenjäseniä Pikkuhelpin kaltainen apu voi olla kullanarvoinen. Kaikkein tärkeintä on kysyä perheeltä, mikä juuri heitä auttaisi ja jos arveluttaa myös se, miten toivotaan autettavan ja heidän tilannettaan huomioitavan. Vammaiset henkilöt suhtautuvat myönteisesti, kun kysytään, kuinka voin auttaa. Vammaisen henkilön puolesta tehtyihin oletuksiin ja puolesta päättämiseen ei taas suhtauduta useinkaan kovin hyvällä, Suhonen toteaa.
Kuinka tavoitamme vaikeasti tavoitettavat perheet?
Yksi suurimmista haasteista on tavoittaa juuri ne perheet, jotka eniten hyötyisivät matalan kynnyksen tuesta. Monilla perheillä on korkea kynnys pyytää apua häpeän, tietämättömyyden tai aiempien huonojen kokemusten vuoksi. Tämä voi olla erityisen totta perheissä, joissa on erityislapsia tai vanhemmilla on omia haasteita. Nämä perheet saattavat kokea, ettei apu ole heitä varten tai etteivät he halua rasittaa muita.
– Perhe voi saada apua arkeen vammaispalveluilta tai olla saamatta. Vammaisuuden aste vaikuttaa tässä paljon. Usein lievemmän vammaryhmien edustajilla ei ole vammaispalveluista apua. Apua kuitenkin tarvitaan, jotta vammattomiin verrattuna usein korkeampi arjen kuorma pääse uuvuttamaan, Suhonen sanoo.
Avain tällaisten perheiden tavoittamisessa on aktiivinen viestintä ja yhteistyö muiden perheitä kohtaavien ammattilaisten, kuten neuvoloiden, päiväkotien ja sosiaalipalveluiden kanssa. Ammattilaisten rooli on kriittinen, sillä he ovat usein ensimmäisiä, jotka havaitsevat perheiden avuntarpeen. He voivat suositella Pikkuhelppi-palvelua tai tarjoutua ottamaan vanhemman puolesta yhteyttä ja sopimaan jatkosta.
On tärkeää viestiä selkeästi ja ymmärrettävästi siitä, että Pikkuhelppi on matalan kynnyksen palvelu, joka ei vaadi sitoutumista. Palveluun ei tarvita tarkkoja ennakkotietoja eikä Pikkuhelpistä tehdä kirjauksia.
Myös paikallisiin yhteisöihin osallistuminen on tehokas tapa tavoittaa vaikeasti tavoitettavat perheet. Seurakuntien on tärkeää olla näkyvillä siellä, missä perheet liikkuvat, esimerkiksi osallistumalla avoimiin tapahtumiin ja toimintoihin. Näin Pikkuhelppiä esitellään luonnollisessa ja helposti lähestyttävässä ympäristössä.
Matalan kynnyksen tukea jokaiselle perheelle
Pikkuhelppi on suunniteltu auttamaan perheitä juuri silloin, kun arki tuntuu raskaalta ja tuen tarve on suurin. Se on palvelu, joka mukautuu perheen elämäntilanteeseen ja tarjoaa tilapäistä helpotusta ilman monimutkaista prosessia. Ammattilaisille Pikkuhelppi tarjoaa mahdollisuuden ohjata perheitä tuen piiriin helposti ja nopeasti. Yhdessä voimme auttaa perheitä jaksamaan paremmin ja luoda tilaa palautumiselle, joka vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.
Jos työskentelet perheiden parissa tai tunnet perheitä, jotka voisivat hyötyä Pikkuhelppi-palvelusta, rohkaise heitä ottamaan yhteyttä paikalliseen seurakuntaan. Tukea on saatavilla, kun sitä ehkä eniten tarvitaan.
Valtakunnalliset Pikkuhelpin Teams-kahvit järjestettiin 12.9. Blogiteksti syntyi Kirkkohallituksen saavutettavuus- ja vammaistyön asiantuntija Katri Suhosen kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta. Seuraavat Pikkuhelpin kahvit järjestetään 6.11 klo 8.30.