Kouluttaja Satu Reinikainen ja asiantuntija Katri Vappula ja kuuluvat Polku-toimintamallin rakentajiin, ja he kannustavat seurakuntia laaja-alaiseen yhteistyöhön: ”Polku etenee parhaiten, kun kaikki työntekijät ovat siinä mukana. Se, että varhaiskasvatus tekisi vain omaa polkuaan, on Polku-ajattelusta kaukana.”

Kirkossa on myös pitkään etsitty keinoja, joilla seurakuntalaiset saataisiin aidosti osallistettua seurakunnan toimintaan. Tahtoa on ollut, mutta keinoja ei ole aina ollut helppo löytää. ”Nyt on!”, iloitsevat Vappula Reinikainen.

Kirkkohallituksen täysistunnon joulukuussa 2020 hyväksymä Polku-toimintamalli on lähtenyt pikkuhiljaa leviämään ja elämään omaa elämäänsä eri seurakunnissa.

Polku-ajattelu on kirkon kehittämissuunnitelma, miten kristityn identiteettiä voidaan tukea vauvasta aikuisuuteen asti. Toimintamalli mahdollistaa seurakuntalaisten aktiivisen osallistumisen seurakunnan kehittämiseksi sekä vahvistaa yhteyttä eri työmuotojen välillä.

Kirkon piirissä on käyty aiheeseen liittyviä keskusteluja jo useiden vuosien ajan. Lopulta Kirkkohallituksessa päädyttiin siihen, että jo olemassa oleva Kaste- ja kummius -hanke alkaisi valmistella kasvun polkua 0–22-vuotiaiden osalta. Vahvana mallina toimi Norjan kirkon 0–18-vuotiaille luoma kokonaissuunnitelma, joka on käytössä useimmissa Norjan seurakunnissa.

– Lähdimme liikkeelle kuitenkin aika tyhjältä pöydätä. Meillä ei ollut mitään valmista. Aloimme kartoittaa lapsen ja nuoren elämäntilanteita, kehityspsykologisia vaiheita sekä sosiaalisia viitekehyksiä. Keräännyimme tiedon äärelle. Tuntui aika luontevalta kehittää malli, joka on yhtenäinen työkalu kaikille seurakunnille, Katri Vappula kertoo hankkeen taustoista.

Työryhmä oli alusta asti yksimielinen siitä, että tämänkaltaista toimintamallia tarvitaan.

– Seurakunnista ja erilaisista työyhteisöistä on tullut paljon palautetta siitä, että juuri tällaista  kirkossa on kaivattu, Satu Reinikainen lisää.

Lapsi- ja nuorilähtöinen malli

Polku on syntynyt pohdinnasta, mitä ammennettavaa lapsilla ja nuorilla voisi olla kristinuskosta elämänsä eri ikävaiheissa.

–Kysymyksessä ei ole kuitenkaan yksityiskohtainen ohjelma, vaan paikallisiin toimintaympäristöihin muokkautuva puitesuunnitelma. Lähtökohta on, että seurakunta rakentaa omaa paikallista polkuaan yhdessä alueen lasten, nuorten, perheiden ja muiden toimijoiden kanssa, Vappula kertoo.

Jokaisen seurakunnan polku saa olla omanlainen. Hyvistä ja toimivista toimintatavoista ei tarvitse luopua, paikalliset vahvuudet saavat olla suunnittelun lähtökohta. Polku pyrkii avaamaan ajattelua ja näkemään, mitä vanhan hyvän rinnalla voisi tehdä vielä paremmin, että lasten ja nuorten perheet tulisivat kohdatuiksi.

– Haluamme olla jatkuvasti kuulolla, minkälaisia löytöjä seurakunnissa on tehty. Pyrimme saamaan eri seurakuntien helmet yhteiselle alustalle, mistä ne olisivat helposti löydettävissä, ja seurakunnat voisivat kehittää niitä omassa työssään eteenpäin. Polussa on yhteisen tekemisen meininki, Reinikainen hehkuttaa.

Polkuun on helppo tarttua

Vajaan vuoden ajan käytössä ollut Polku on saanut seurakunnissa innostuneen vastaanoton.

 – Nyt kysytään, miten otamme seurakuntalaiset aidosti tähän mukaan. Haemme vastauksia yhdessä eri seurakuntien kanssa. Hyviä kokemuksia jaetaan eteenpäin, Vappula lupaa.

Pilottiseurakunnat aloittivat kuitenkin työskentelyn heti, kun ensimmäiset luonnokset toimintamallista olivat lähteneet liikkeelle.

–  Joissain seurakunnissa on lähdetty toteuttamaan ohjelmaa välittömästi. Joissain seurakunnissa on lähdetty kokeilemaan vain yhtä juttua, Reinikainen toteaa.

Jotkut seurakunnat ovat jo pitkällä oman polkunsa totuttamisessa. Kaikki tehty työ ei edes kantaudu Polku-työryhmän korviin. Vappula ja Reinikainen toivovatkin Polusta lumipalloefektiä, joka ei edes pysyisi työryhmän käsissä, vaan alkaisi levitä yhteiseen käyttöön.

– Polun ensisijainen tehtävä ei ole tuoda kamalasti uutta, vaan auttaa tarkastelemaan jo olemassa olevaa toimintaa, mitä me oikeasti teemme, mitä meillä jää mahdollisesti huomaamatta ja miten resurssit jakautuvat. On seurakuntia, jotka ovat tehneet tällaista työtä jo kauan ilman polkuhankettakin, mutta Polun materiaalin avulla siitä tulee vieläkin strukturoivampaa. Tämä on yksi Polun suuri rikkaus, että siihen on luontevaa tarttua, Reinikainen lisää.

Erilaisia tulokulmia

On seurakuntia, joissa Polku on otettu selkeäksi strategian osaksi. Joissain seurakunnissa on otettu tarkasteluun vain yksi ikävaihe. Muutama seurakunta on alkanut hyödyntää valmista työskentelyaineistoa ja lähtenyt haastattelemaan seurakuntalaisia, miten he kokevat Polku-ajattelun. Reinikaisen ja Vappulan mukaan tulokset ovat olleet huikeita.

– Polku itsessään tarjoaa erilaisia tulokulmia. Yksi selkeä työväline on ikäkausiajattelu. Osa hakee sieltä kehittämiskohtia kuten esimerkiksi yhteydenpidosta ja viestinnästä; miten polku kulkee kotiin ja sosiaaliseen mediaan? Miten seurakunta kohtaa lapset ja nuoret heidän luontevissa elinympäristöissään? Jotkut seurakunnat ovat huomanneet, että heillä onkin painopiste kokoontuvassa toiminnassa, vaikka haluaisivatkin kehittää yhteydenpito ajatusta, Vappula heittää esimerkkejä.

Monet seurakunnat ovat lähteneet toteuttamaan Kummin kaa -toimintamallia, jonka avulla seurakunta voi tukea lapsen kasvua kristittynä sekä kummin ja lapsen välistä ystävyyttä lapsen eri ikäkausina.

Työvälineitä

Vaikka työryhmän suunnittelu lähti lähes tyhjältä pöydältä, seurakuntien työn tueksi on tuotettu erilaista materiaalia. Kaiken pohjana on Polkumalli-asiakirja, jota kuvat ja graafiset elementit täydentävät.

– Polussa on tällä hetkellä yksi alasivusto, johon on listattu parinkymmentä työskentelyä Polun edistämiseksi omassa seurakunnassa. Näistä useita on jo avattu ja ovat valmiita käytettäväksi, Vappula sanoo.

 Erilaisia kehittämishankkeita on edelleen käynnissä.

– Rohkeus-teemalla on lähdetty syventämään jo olemassa olevaa paikallista toimintamallia, kymppisynttäreitä ja kymppitoimintaa. Testaamme konseptia tämän syksyn aikana ja valmistamme siihen myös viestintäaineiston. Luomme toimintamallin, mitä kymppitoiminta voisi olla, kun koko ikäluokka kutsutaan kokoon ammentamaan kristinuskon lähteestä omalle ikäkaudelle tyypillisellä tavalla

Kymppi-teemaan on tulossa parikymmentäsivuinen vinkkivihkonen. Toimintamallia kokeillaan ja testataan ensi vuoden aikana vielä muutamissa seurakunnissa, joista kerätään kokemuksia toimintamallin uudelleen kehittämiseksi.

– Erilaiset kehittämistyöryhmät jatkavat työn tekemistä, mutta työskentely ei ole vielä edes puolessa välissä. Kun kaikki saavat työnsä päätökseen, erilaista materiaalia on tulossa runsaasti lisää, Reinikainen lupaa.

Varhaiskasvatuksen haasteet

Seurakunnan varhaiskasvatuksessa tapahtuu paljon. Perinteinen kokoava toiminta on kuitenkin murroksessa.

– Seurakunnan päiväkerhotoiminta on monin paikoin isoissa haasteissa. Koska yhteiskunnan varhaiskasvatus on muuttunut, lasta ei ole enää luonteva tuoda päiväkerhoon. On uskallettava hylätä vanhaa, mikä ei enää toimi. Polku-ajattelu innovoi ja auttaa löytämään uudet tähtituotteet, Vappula rohkaisee.

Tilastoista on nähtävissä, että päiväkerhojen suosio hiipuu vuosi vuodelta. Tästä huolimatta päiväkerhotoiminta on vielä toimiva toimintamuoto monessa seurakunnassa. On kuitenkin todellisuutta, että kävijämäärät ovat laskeneet huippuvuosien 180 000 kerholaisesta 50 000 kerholaiseen.

– Sen sijaan, että mietitään, miten lapsia saadaan kerhoihin, otetaan perheet mukaan suunnitteluun. Tämä voi olla esimerkiksi perheiden haastattelemista tai avoin kutsu tulla kehittämään lapsi- ja perhetyön toimintaa innovointipäivään tai suunnittelutyöryhmän jäseneksi.

Vappulan mukaan Polku tarjoaa apua kaikkeen tähän. Asiaa voi lähteä pohtimaan lapsi- ja perhelähtöisesti. Miten lapset, nuoret ja perheet kohtaavat seurakunnan ikiaikaisen sisällön ja sanoman tässä muuttuvassa maailmassa?

– Monen seurakunnan varhaiskasvatus on Polun äärellä herännyt siihen, minkälaista viestiä he lähettävät koteihin. Jotkut seurakunnat ovat lähteneet uudistamaan viestintää muun muassa muokkaamalla kotiin lähetettäviä onnittelukortteja, joihin on nostettu polun teemoja. On todella tärkeää, millainen viesti seurakunnasta koteihin menee, Reinikainen painottaa.

Polun punainen lanka

Polku etenee parhaiten, jos kaikki työntekijät ovat siinä mukana. Se, että varhaiskasvatus tekisi vain omaa polkuaan, on Reinikaisen mukaan Polku-ajattelusta kaukana. 

– Olisi tärkeää, että ainakin se punainen lanka olisi haettu yhdessä ja mietitty eri ikäluokkien siirtymäkohtia. Työntekijöiden olisi hyvä suunnitella yhdessä, miten seurakuntalaisten yhteyttä seurakuntaan vahvistetaan, ja miten kristittynä kasvamista tuetaan eri ikävaiheissa. Polku mahdollistaa yhteisen tavoitteen ääneen puhumisen myös yhdessä seurakuntalaisten kanssa, Vappula komppaa.

Polku tuo näkyväksi, miten osittain päällekkäin menevää toimintaa voitaisiin rakentaa yhdessä, ja mikä voisi olla lapsen ja perheen näkökulmasta paras mahdollinen ratkaisu.

– Polku on seurakunnan yhteinen polku, sitä ei pitäisi voida rakentaa vain työntekijä voimin.

Seurakuntalaisilta ei pidä kysyä liian avoimesti, mitä he haluaisivat seurakunnalta. Aitoon yhteistyöhön päästään vuoropuhelulla, ottamalla seurauntalaisten toiveet ja mielipiteet huomioon. Jotta seurakunta olisi minulle oikeasti merkityksellinen paikka, seurakunnan tulee olla minusta kiinnostunut. Minun tulee saada tuntea, että juuri minut halutaan mukaan, Reinikainen painottaa.

Aitoon vuoropuheluun voi päästä vaikkapa esittämällä oman toiveensa tulevaisuuden seurakunnasta lämminhenkisenä kohtaamisen paikkana ja kysyä seurakuntalaiselta, miltä se hänestä kuulostaa? Miten hän ajattelee, että siihen päästäisiin? Miten hänen olisi mahdollista liittyä siihen mukaan?

Satu Reinikainen

• Nuorisotyönohjaaja
• Varhaiskasvatuksen ohjaaja
• Kirjailija
• Kouluttaja, varhaiskasvatus ja perhetoiminta; STEP-koulutus
• Kasvun polku -työryhmä 2019–2020
• Polun koordinaatioryhmä 2021–2022

Katri Vappula

• Kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden johtava asiantuntija
• Johtanut kehittymishankkeita: Kaste- ja kummius -hanke, Millenniaalien kirkko
• Kasvun polku -työryhmä 2019–2020
• Polun koordinaatioryhmä 2021–2022

Lue lisää Polku-toimintamallista.

Teksti: Päivi Romppainen

Kuvat: Tapani Romppainen

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehden numerossa 6/21 (ilm. 4.11.).