Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava kyseenalaistaa median luomat uhkakuvat tulevaisuudesta. Olemme murroksessa ja ison muutoksen edessä, mutta meillä on kaikki mahdollisuudet parempaan huomiseen. Edellytyksenä on havahtuminen.

– Tulevaisuus näyttää epävarmemmalta ja epäselvemmältä kuin aikoihin. Ennakointityö tulevaisuuden haasteisiin on jäänyt monelta tekemättä, tai se on tehty vain osittain. Nykyisen hallituksen toimet eivät johda yhteiseen ponnistukseen innostuksen ja toivon kasvun turvaamiseksi. Tilanne on päinvastainen. Syksy näyttää huolestuttavalta, Ilkka Halava toteaa.

Edessä olevat haasteet merkitsevät Halavalle töitä. Monen muun työn lisäksi, hän valmentaa ja ohjaa työyhteisöjä ylittämään edessä olevat karikot.

– Pyrin auttamaan eri tahoja rakentamaan polkuja eteenpäin kohti parempaa huomista. Tämänkaltainen auttamistyö inspiroi itseäni juuri nyt.

Korona kurittaa taloutta ja hyvinvointia

Koronan myötä tulleet muutokset ovat vauhdittaneet yhteiskunnan murrosta. Monien perheiden elämästä ovat hävinneet niitä kannattelevat elementit. Taloudellinen epävarmuus ja elämässä selviäminen ovat luoneet tummia pilviä nuorten perheiden taivaalle. Koulu- ja päiväkotiyhteisöjen toimintatapojen muutos on tuonut mukanaan sekä hyvää että huonoa.

– Yhteiskunnan yllättävä toimintakulttuurin muutos on opettanut nuoria käyttämään digitaitoja ja välineitä uudella tavalla, mikä on synnyttänyt uudenlaista yhteisöllisyysrihmastoa.

Halava on huolestunut, että pandemian myötä ihmisten fokus tuntuu keskittyvän vain lähiviikoista ja kuukausista selviytymiseen. Katse tulisi suunnata kauemmaksi.

– Ymmärrämmekö lainkaan, mitä suuremmassa mittakaavassa on tapahtumassa? Maailma etenee kohti planeettakestäviä järjestelmiä, ja nuoren sukupolven työ on näissä tulevaisuuden järjestelmissä.

Ihmiskunnan historiassa on tapahtumassa ennennäkemättömän nopea siirtyminen järjestelmästä toiseen. Ennen siirtyminen uuteen järjestelmään on tapahtunut noin 150 – 300 vuoden aikana. Nyt yksi sukupolvi tulee näkemään muutoksen alun ja lopun.

– Aiemmin pysyvyys on saanut olla vallitseva tila yhden sukupolven aikana. Nyt meillä ei ole enää vaihtoehtoja. Planeettakestävien järjestelmien rakentamisen tarve on ilmiselvä. Se on tehtävä nyt, Halava painottaa.

Kultainen sukupolvi

Halava ennakoi, että historia tulee muistamaan parhaillaan peruskoulussa olevan sukupolven kultaisena sukupolvena, joka rakensi planeettakestävät järjestelmät. 

–  Meidän pitäisi nähdä lapsemme ja nuoremme sukupolvena, jonka edessä on erittäin iso ja merkittävä tehtävä. Päivittäiset ongelmat tai niistä selviäminen eivät ole se maailman suurin juttu.

Muutoksia on tulossa myös suhteessa omistamiseen ja tavarakeskeiseen maailmaamme.   

– Olemme pyrkineet luomaan turvaa ja statusta hankkimalla tavaroita ja omaisuutta. Uusi sukupolvi haluaa käyttää rahansa mieluummin elämyksiin ja kokemuksiin kuin tavaraan. Olemme menossa kohti immateriaalista maailmaa, kohti henkisyyttä ja hengellisyyttä.     

Halava korostaa, ettei perheiden tule tavoitella menneen sukupolven ihanteiden mukaista elämää, vaan keskittyä etsimään lasten kanssa sitä, mikä on oikeasti arvokasta ja mikä kuuluu heidän omaan tarinaansa.

Kiusaamista vai väkivaltaa

Halava ei usko, että koulukiusaaminen olisi muutosten ja murroksen pyörteissä erityisesti kasvanut. Siitä on vain tullut helpommin näkyvää.

– Olen tehnyt koulujen, oppilaitosten ja varhaiskasvatuksen kanssa töitä yli kaksitoista vuotta. Rakenteelliset kysymykset ovat olleet koko ajan näkyvissä. Kouluissa on paljon sellaista väkivallan luontevaksi tekevää läsnäoloa, jota ei olisi tullut hyväksyä. Sen kitkemiseksi on tehty liian vähän.

Halavan mielestä sanktioiden vähäinen käyttö kertoo siitä, että olemme hyväksyneet tilanteen. Kiusaamista ei pyritä pysäyttämään, vaan sen toivotaan häviävän itsestään. Vasta nyt on havahduttu siihen, että koulukiusaamisen sijaan tulisi puhua kouluväkivallasta. Halavan mielestä on yllättävää, että kyseinen havainto on tehty vasta kuluneen vuoden aikana.

– Jos rakenteisiin halutaan nopea muutos, suomalaisten koulujen käyttämät ja asteittain kovenevat sanktiot tulisi olla avoimesti kaikkien tiedossa. Haluamme puuttua yhteiskunnassa vallitseviin epäkohtiin koventamalla sanktioita, mutta kouluissa väkivallan ymmärtäminen saa jatkua. Ristiriita on ainakin näin tutkijan näkökulmasta hämmentävä.

Halava painottaa, etteivät sanktiot ole kuitenkaan ainoa ratkaisu ongelmaan. On oltava myös lapsia ja nuoria tukevia toimenpiteitä.

– Meillä on koulukuraattori- ja psykologipalveluita sekä vanhempia mukaan ottavia käytäntöjä, jotka yhdessä auttavat nuoria pois tilanteista, joissa heidän ei pitäisi joutua olemaan. Koulukuraattoritoiminta ei kuitenkaan toimi niin kuin sen pitäisi. Apu on paikoin olematonta jopa väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen vanhempien mielestä.

Toivon maisema

Tulevaisuuden näkymät kuvaillaan mediassa usein synkiksi, mikä aiheuttaa levottomuutta ja toivottomuutta. Näkymä voisi olla valoisampikin.

– Toivon maiseman synnyttämiseksi meidän aikuisten täytyy ymmärtää, millaiseen maailmaan olemme menossa, ja miten järjestelmä toimii. Yhteiskunnan tulisi luoda valmiudet ja tavoitteet, mitä kohti mennään. Tätä maamme puolueet eivät tällä hetkellä juurikaan tee. Vallan kahvaan päässyt oma sukupolvi haluaa pitää maailman ennallaan. Nyt on kuitenkin se hetki, kun tämän sukupolven tulisi alkaa valmentaa seuraavia sukupolvia ja rakentamaan tulevaisuutta.

Halava peräänkuuluttaa myönteisen muutoksen narratiivia. Hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon erilaisia edunvalvontayksiköitä, jotka yrittävät parhaan kykynsä mukaan jäädyttää nykyisyyttä. Tulevaisuuteen valmentaminen unohtuu. Edessä on sukupolvien intressiristiriita.

– Toivon ja myönteisen muutoksen narratiivi on iso ja tärkeä asia, mikä puuttuu julkisesta keskustelusta tällä hetkellä lähes kokonaan.

Ihminen ihmisten työhön

Murroksen vaikutus työelämän muuttumiseen on merkittävä. Koneromanttinen aikakausi loppuu. Koneiden annetaan tehdä koneiden työt, ihmiset alkavat tehdä ihmiselle kuuluvia asioita. Olemme matkalla kohti inhimillisempää ajattelua ja työelämää.

– Koneromantiikka on Suomessa aina tarkoittanut sitä, että olemme ihannoineet ihmisiä, jotka suorittavat työtään kuin kone. Arvostamme tehokkuutta, virheettömyyttä, suorituskykyä ja yhdenmukaisuutta eli kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka itseasiassa kuuluvat koneille.

Koneromanttisen ajan ihannointi pitäisi Halavan mukaan pystyä hävittämään myös varhaiskasvatuksesta sekä peruskoulusta.

– Yhdenmukaisuus on arvo, johon pitäisi suhtautua äärimmäisen kriittisesti aikana, jona yhdenmukaisuus kuuluu nimenomaan koneille. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta se on aina kuulunutkin koneille. Ihmisille kuuluvat syvä inhimillisyys, empaattisuus, värikkyys, voimakas kontrastisuus eli kaikki ne piirteet, jotka tekevät ihmisestä ihmisen. Kun toimimme työpaikalla tavoilla, jotka ovat koneelle ominaista, alamme nopeasti voida huonosti.

Tutkijana Halava on lukenut useita opettajien lähettämiä Wilma-viestejä oppilaiden vanhemmille. Hän on ollut hämmästynyt siitä, millaisista asioista lapset saavat huomautuksia.

– Monet lasten saamat palautteet viestivät syvästä yhdenmukaisuusajattelusta, mikä näyttää edelleen olevan peruskoulun alaluokkien määrittelemätön kulttuuri. Toimitaan vanhan olemassa olevan kaavan mukaan, eikä kukaan ole sitä oikein pystynyt haastamaan.

Digitalisaation välttämättömyys

Ammatillinen opetus on havahtunut vuosikymmenen kuluessa siihen, että meillä ei ole enää teknologiavapaita ammatteja tai työaloja. Vanhempainilloissa ja vastaavissa tilaisuuksissa vieraillessaan Halava on joutunut vastaamaan huolestuneisiin kysymyksiin teknologian vaikutuksista lapsiin.

– Kysymyksissä näkyy sukupolvien erilainen suhtautuminen teknologiaan. Sivistys ja inhimillisyys käännetään teknologiaa vastaan, mikä on inhimillisesti ja sivistyksenkin kannalta täysin kestämätön ajatus. Digitalisaatio ei ole ihmiskunnalle optio vaan välttämättömyys, Halava painottaa.

Digitalisaatio osoittautuu ihmiskunnalle ainoaksi välineeksi säilyttää nykyinen elintaso ja terveystilanne. Se myös vähentää merkittävästi resurssien hukkakäyttöä.

– Jos ajattelemme, mitä robotit oikeasti tekevät esimerkiksi sairaaloissa, pystymme paremmin ymmärtämään, miten tärkeä osa tulevaisuuttamme digitalisaatio on. Ihmiset, jotka eivät ole pystyneet juuri liikkumaan, pystyvät liikkumaan nyt hyvinkin itsenäisesti. Inhimillinen ja koneiden maailma perustuu työnjakoon. Syvempi inhimillisyys ja vuorovaikutteisuus syntyy vain siitä, että koneiden annetaan tehdä koneiden työt.

Halavan oma näkemys tulevaisuudesta on toiveikas.

– Jos katsoo kokonaisuutta, olemme pystyneet koko ajan siirtymään kohti parempaa tulevaisuutta, parempia ratkaisuja ja terveempää elämää. Nyt meidän täytyy vain ratkaista planeetankestävyysongelmat, mikä on tämän sukupolven tehtävä. Meidän tulee havahtua myös siihen, ettei demokratia ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen uudistaminenkaan puutu tuolta listalta. Olemme menossa kohti parempaa huomista, Halava ennustaa.

Teksti Päivi Romppainen

Kirjoitus on julkaistu kokonaisuudessan Pieni on Suurin -lehden numerossa 6/20.