Näin toteaa Pirkkalan seurakunnan johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Furu Pieni on Suurin -lehden haastattelussa. Numeron 4/22 teemana on pienten pedagogiikka.
”Pyrimme sisällyttämään mahdollisimman paljon liikettä kaikkeen toimintaan, johon kutsutaan taaperoperheitä. Tämän ikäryhmän arki on koheltamista ja touhua, ja sille on suotava mahdollisimman paljon tilaa.”
Taaperoperheet ovat tällä hetkellä varhaiskasvatuksen suurin kohderyhmä Pirkkalan seurakunnassa. He osallistuvat toimintaan kaikkein aktiivisimmin.
”Taaperot ovat hyvin tutkivaisia ja eläväisiä, ja odottaminen on heille vielä mystinen käsite. Perheiltä on tullut paljon viestiä, että ne hetket, jolloin pitäisi rauhoittua ja olla paikoillaan, tuntuvat raskailta. Niinpä toiminta rakentuu touhuamisen ympärille”, Furu kertoo.
”Hengelliset asiat ja kristillinen kasvatus merkitsevät taaperoiden kohdalla Raamattu- ja kirkkoseikkailuja, hiljaisuuden polkuja ja muuta toiminnallista. Vältämme aiheuttamasta vanhemmille painetta siihen, että lasten tulee pysyä paikallaan ja hiljentyä. Sen sijaan seurakunta luo puitteita, joissa liike on luontevaa ja suotavaa.”
Perheiden toiveesta 1–2-vuotiaille ja heidän vanhemmilleen on tarjolla omat muskariryhmänsä, joissa huomioidaan taaperoiden tapa olla ja toimia. Samalla ne tarjoavat vanhemmille vertaistukea ja edesauttavat ystävyyssuhteiden luomista. Taaperomuskarit ovat Furun mukaan seurakunnan suosituimpia ryhmiä.
Kirkkosali taaperoiden tarpeisiin
Koska Pirkkalan modernissa kirkkosalissa ei ole kiinteitä penkkirivejä, sen voi vaivatta muuntaa paikaksi, johon mahtuu liikettä. Esimerkiksi vauvakirkossa tuolien tilalle levitetään mattoja ja satupeittoja.
”Perhemessut ovat aika toiminnallisia kuten varmaan useissa seurakunnissa. Monet asiat pystyy toteuttamaan esimerkiksi pysäkeillä.”
Taaperoperheitä ilahduttaa myös arkkitehdin suunnittelema leikkihuone, jonka erottaa kirkkosalista lasiseinä. Huoneeseen kuuluvat äänet kirkon puolelta, joten perheet voivat halutessaan osallistua jumalanpalveluksiin ja messuihin sieltä käsin.
”Meidän työtä vahvimmin raamittava asiakirja on tällä hetkellä Tampereen seudun seurakuntien varhaiskasvatusuunnitelma, jossa huomioidaan vahvasti perhetoiminta”, Furu kertoo.
”Joissakin seurakunnissa taaperoikäisille järjestetään myös omaa kerhotoimintaa, kun taas meillä vasu kehottaa kannattelemaan koko perhettä kokonaisuutena – tukemaan sen vuorovaikutussuhteita ja jaksamista.”
Palautetta ja toiveita perheiltä
Suunnittelussa kaikkein tärkeintä on perheiden palaute ja toiveet. Niihin reagoidaan vahvimmin ja ne antavat seurakunnalle eniten suuntaviivoja. Koska taaperot ovat seurakunnan perhetoiminnan suurin kohderyhmä, toiminta on mietitty heidän tarpeidensa mukaan.
”Taaperot on viime aikoina yleisestikin huomioitu paremmin. Ehkä Polku-toimintamalli on auttanut asiaa.”
Työntekijät kyselevät perheiltä sinnikkäästi, mitä nämä tahtovat ja tarvitsevat: Mikä olisi teidän mielestänne kivaa? Minne teidän olisi helppo tulla? Miten taata se, että voitte osallistua toimintaan levollisin mielin?
”Suomalaiset on aika arkoja pyytämään ja esittämään toiveita, joten on tärkeää kuulla herkällä korvalla seurakuntalaisten pienimmätkin ajatukset”, Furu sanoo.
Kirjoitus on lyhennelmä Pieni on Suurin -lehden numerossa 4/22 julkaistusta artikkelista. Lehden ilmestymispäivä 28.7.
Teksti ja kuva Sinimaaria Kangas
Artikkelikuva: Shutterstock
