– Sosiaalisen sirkuksen periaate, että kaikki saavat tulla sellaisena kuin ovat, sopii ajatuksellisesti myös seurakunnan toimintaan, sanoo Suomen Nuorisosirkusliiton toiminnanjohtaja Evianna Lehtipuu.
Hän kannustaa ottamaan sirkuksen tueksi esim. varhaiskasvatuksen päiväkerhoihin ja -koteihin.
Suosio kasvussa
Sirkus on helposti lähestyttävää taidemuoto, joka tarjoilee taitoa, estetiikkaa, jännitystä ja ihastusta. Nykysirkus on muita nykytaiteita lähellä oleva esittävän taiteen muoto, jossa käytetään sirkuslajeille ominaisia tekniikoita. Nykysirkukseen yhdistetään eri näyttämötaiteita kuten tanssia, teatteria ja musiikkia.
– Sirkustaiteen opetuksen kysyntä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti. Monet voimisteluseurat ja tanssikoulut ovat ottaneet sirkustaiteen lajivalikoimiinsa, Lehtipuu kertoo.
Sirkustaidetta voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Lajeja on useita, joissa kaikissa tarvitaan erilaisia taitoja. Lasten sirkuskerhoja ei kuitenkaan vielä jaotella eri lajeihin.
– Lasten tulee saada harjoitella erilaisia taitoja monipuolisesti. Erikoistumisen aika tulee myöhemmin, Lehtipuu painottaa.
Sovellettua sirkustoimintaa
Sirkustaiteen tekeminen on mahdotonta, jos kaiken pitäisi olla alusta asti täydellistä. Oppimiseen kuuluu myös epäonnistuminen.
– Sosiaalisen sirkuksen projekteissa on ollut hyviä kokemuksia siitä, että epäonnistuminen turvallisessa ympäristössä on voinutkin olla jollekin se kaikista tärkein juttu. Erityisesti syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on puhutellut se, etteivät taitavatkaan sirkustaiteilijat tai -opettajat aina onnistu.
Sosiaalisessa sirkustoiminnassa ensisijaiset tavoitteet eivät ole sirkustaitojen oppimisessa, vaan muissa asioissa kuten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja osallisuuden edistämisessä.
– Ryhmässä rakennetaan tietoisesti ilmapiiriä, jossa kaikki voivat kokea olevansa hyväksyttäjä riippumatta siitä, millä tavalla he haluavaat osallistua ryhmän toimintaan. Sovellettu sirkustoiminta sopii kenelle tahansa.
Lehtipuu kertoo huikeita esimerkkejä, miten sirkustaide on mahdollistunut eri lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa.
– Yksi suosikkikuvani on palvelutalossa tehdystä ihmispyramidista. Pyramidin pohjakerroksen muodostavat pyörätuolissa istuvat palvelutalon asukkaat henkilökunnan seisoessa pyörätuolien käsinojilla. Kuva on hieno esimerkki siitä, miten kuka tahansa voi osallistua sirkustaiteen toteuttamiseen. Näkövammaisten ilma-akrobatiaesitys oli videoltakin nähtynä vaikuttava kokemus,
Lehtipuu muistelee.
Kaikki saavat tulla!
Sosiaalisen sirkuksen projekteja toteutetaan käytännössä erilaisten yhteistyökumppanien kanssa.
Osallistujille toimintaa ei markkinoida sosiaalisena sirkuksena, vaan he tulevat mukaan osallistuakseen sirkustaiteen toteuttamiseen.
Periaate, että kaikki saavat tulla sellaisena kuin ovat, sopii ajatuksellisesti myös seurakunnan toimintaan. Sirkuksen hyviä puolia on sekin, että tekemisen lomassa tulee liikuttua ikään kuin epähuomiossa. Sirkus voi innostaa myös sellaisia lapsia liikkumaan, jotka eivät ole kiinnostuneita koululiikunnasta tai kilpaurheilusta. Uusien taitojen oppiminen ja kehittyminen innostavat puolestaan liikkumaan aktiivisemmin.
Sirkus voi syntyä leikistä
Sirkus sopii varhaiskasvatuksen tueksi päiväkerhoihin ja -koteihin.
– Toimintaa voi toteuttaa ohjaajan oman kiinnostuksen mukaan. Sirkus voi syntyä leikeistä, tempuista ja temppuradoista. Skaala on aika iso.
Lehtipuu vinkkaa, että jongleerauspalloja on helppo askarella itsekin. Lasten kanssa voi ensin askarrellaan palloja, minkä jälkeen harjoitellaan jongleeraamista. Nuorallakäveleminen voi olla vaikkapa maassa olevan valkoisen viivan päällä kävelemistä. Kevyitä perusvälineitä saa Lehtipuun mukaan edullisestikin.
Mistä pienten lasten kanssa sitten voisi aloittaa?
– Perusakrobatialla, jongleerauksella ja sirkusteemoihin yhdistetyillä leikeillä. Akrobatian voi aloittaa kuperkeikasta ja vastaavista tempuista. Perheryhmissä voidaan aloittaa pariakrobatiasta, yhdessä tekemisestä, missä aikuinen kannattelee lasta. Erilaisilla temppuradoilla pääsee harjoittelemaan tasapainoilua. Esityksissä voidaan liikkua erilaisina eläiminä tai hahmoina, Lehtipuu luettelee.
Edellä olevat poiminnat ovat Evianna Lehtipuun haastattelusta Pieni on Suurin -lehden numerossa 6/22 (ilm. 8.11.).
Teksti Päivi Romppainen Kuva Tapani Romppainen
