Vanhan kirkon papin Olli Viljakaisen mukaan nuoria ja nuoria aikuisia tavoittava Skeittitapulissa evankeliumi on ennen kaikkea käytännön tekoja.

Tampereen Keskustorin ja Kirjastonpuiston kupeessa sijaitseva Vanha kirkko jäi noin kymmenen vuotta sitten tapahtuneen seurakuntauudistuksen jälkeen vähälle käytölle. Olli Viljakainen aloitti Vanhan kirkon pappina tammikuussa 2020.

”Mietimme, että Tampereella on jo monenlaista messuyhteisötoimintaa, esimerkiksi Tuomasmessua ja Uutta Versoa, ja vapailla suunnilla on omaa toimintaa. Päätimme alkaa kehitellä jotain uutta ja erilaista.”

Ensi alkuun 200-vuotias puukirkko remontoitiin avoimemmaksi kohtaamispaikaksi. Penkkirivejä purkamalla kirkkotilaan saatiin 50-paikkainen kahvio, joka valmistui keväällä 2021.

Viime kesänä seurakunta aloitti yhteistyön skeittaukseen erikoistuneen Pirkanmaan Kaarikoirat ry:n kanssa. Näin Vanhan kirkon tapuli muuttui Skeittitapuliksi, joka toimi kesä-heinäkuun ajan. Sieltä oli mahdollista vuokrata skeittilauta ja suojat panttia vastaan ja lisäksi Kaarikoirat piti skeittikoulua kahdesti viikossa.

”Skeittaus oli luonteva valinta, koska puisto on ollut jo pitkään alan harrastajien suosima paikka. Kaiken kaikkiaan Tampereella on noin tuhat skeittauksen harrastajaa. Kaarikoirat rakennutti tänne myös uuden, entistä paremman rampin”, Viljakainen kertoo.

Vanhalla kirkolla oli kesän mittaan monipuolista toimintaa ja tarjontaa.

”Arkisin kahvilassa ja sen terassilla oli mahdollisuus nauttia kahvia, teetä, limsaa ja pientä purtavaa. Maanantaisin ja keskiviikkoisin tapulilla jaettiin lämpimiä aterioita, jotka valmistettiin Kiertohankkeen keittiössä seurakuntien Ruokapankin hävikkiruuasta. Lisäksi meillä oli kesän mittaan kolme livekonserttia.”

Tapulin toimintaa pyöritettiin varsin laajalla yhteistyöllä. Menossa olivat mukana Vanhan kirkon, Kaarikoirien ja Kierto-hankkeen lisäksi Tampereen seurakuntien Diakonia ja yhteiskuntavastuu, maahanmuuttajien ja pakolaisten parissa toimiva Marhaban-yhteisö, Youth Against Drugs - nuorten ehkäisevän huumetyön yhdistys, Tampereen kaupungin Etsivä työ sekä Liikkuva seurakunta.

Myönteisiä kokemuksia

Viljakainen toteaa, että Kirjastonpuistossa on tavannut olla varsin paljon päihdeongelmaisia, minkä myötä monet ovat kokeneet sen pelottavaksikin paikaksi. Skeittitapulitoiminnan yksi tavoite oli, että puistosta tulisi viihtyisämpi paikka ja turvallisuuden tunne lisääntyisi.

”Saadun palautteen perusteella olemme onnistuneet tavoitteessa hyvin. Monien mielestä on ollut hauskaa istuskella kahvilla ja katsella nuorten skeittailua. Tunnelma on ollut positiivinen ja meininki on ollut iloista.”

Myös nuorilta on tullut myönteistä palautetta ja tilastoluvut puhuvat puolestaan. Skeittitapulin kahvilassa kävi kahden kuukauden aikana yli 2000 asiakasta ja ruoka-annoksia jaettiin kesän aikana noin 1400. Skeittikoululaisia ja skeittilaudan lainaajia oli yhteensä 269.

”Aurinkoisella säällä skeittaajia oli parhaimmillaan paikalla arviolta noin sata. Noin puolet skeittaajista oli alle 12-vuotiaita ja selvä enemmistö alle 18-vuotiaita, mutta mukana oli myös monia varttuneita nuoria aikuisia. Enemmistö oli poikia, mutta on skeittaus nykyään varsin suosittua myös tyttöjen keskuudessa. Kahvilassa ja ruokailuissa kävi monenikäisiä ihmisiä.”

Skeittitapulin toimintaa on tarkoitus jatkaa ensi vuonna, jos rahoitus järjestyy. Tänä vuonna seurakunta ja Kaarikoirat saivat Tampereen kaupungilta yhteensä vajaan 40 000 euron avustuksen. Lisäksi toiminta sai sponsorirahaa Liikkuvalta seurakunnalta. Tämän turvin Skeittitapuliin palkattiin ohjaajia ja muita kesätyöntekijöitä sekä maksettiin tilaisuuksissa esiintyneiden keikkapalkkioita.

”Jos maksu olisi mennyt seurakunnan omasta pussista, se olisi vienyt minulta neljän vuoden toimintabudjetin. Jatkossa tämänkaltaiset yhteistyökuviot ovat kirkolle entistä tärkeämpiä, jos ja kun kirkon omat resurssit alkavat vähentyä”, Viljakainen pohtii.

Toimintaan osallistuneiden palautteissa on toivottu, että ensi vuonna Skeittitapuli olisi auki pitempään kuin kaksi kuukautta. Myös yhteisötapahtumia on toivottu lisää. Viime kesänä Youth Against Drugs ry:n työntekijä oli paikalla yhtenä päivänä viikossa.

”Jatkossa päihdetyötekijän olisi hyvä olla paikalla päivittäin. Tämä loisi lisää tukea ja turvaa, ja hän voisi ohjata myös päihteidenkäyttäjää tarvittavien palveluiden pariin, jos tämä haluaa eroon ongelmastaan.”

Kokonaisuudessaan päihdeongelmaisten kanssa oli kuitenkin sopuisaa kohtaamista.

”Ruuanjakotilanteissa kerroimme, että safkaa saa hakea, mutta alkoholia ei saa silloin juoda, varsinkin kun paikalla on lapsia ja nuoria. Jos juoda halusi, silloin tuli mennä ruokansa kanssa puiston toiselle puolelle. Kuvaavaa on, että yleensä he tapasivat jäädä syömään yhdessä meidän kanssamme ilman alkoholia.”

Ihmisten parissa

Viljakainen toteaa Vanhan kirkon toimivan ikään kuin paikallisseurakunnan tavoin.

”Haluamme koota yhteen tällä alueella aikaansa viettäviä tamperelaisia. En tiedä kuinka suuri osa toimintaamme osallistuneista kuului kirkkoon, voi olla että valtaosalle kirkko on kaukainen asia. Mielestäni onnistuimme kohtaamaan nuoret kuitenkin tosi hyvin.”

Viljakainen korostaa nuoriin syntyvän yhteyden tärkeyttä.

”Heidän on hyvä tietää, että jos vuosien varrella elämässä tulee vaikka jotain isompia haasteita, seurakunta ei ole kaukana vaan meihin voi ottaa yhteyttä.” Vanhalla kirkolla on järjestetty nuorille aikuisille myös terapiailtoja, joihin voi tulla ilman ajanvarausta keskustelemaan asioistaan.

”Monet Skeittitapulin toimintaan osallistuneet ovat olleet aktiivisia meidän somekanavillamme. En tiedä ovatko he olleet terapiailloissa, kun en tuota toimintaa vedä. Mutta ainakin monet ovat saaneet tiedon, että tällaistakin apua on saatavilla.”

Viljakainen toteaa, että Skeittitapulissa evankeliumi on ennen kaikkea käytännön tekoja, josta ruuanjakelu on ehkä konkreettisin esimerkki.

”Emme ole käännyttämässä ketään. Kyllä ihmiset kuitenkin tietävät, että me olemme porukassa ne Jeesus-tyypit. Olen tietysti aina valmis vastaamaan ja keskustelemaan, jos jotakuta uskonasiat kiinnostavat.”

Viljakainen haluaa tehdä työtä ennen kaikkea ihmisten kanssa ja ihmisten parissa.

”Ajattelen niin, että varsinainen suora julistaminen vie asioita monesti väärään suuntaan. Teoillaan ja olemisellaankin voi olla välittämässä ajatusta siitä, että Jumala on hyvä ja rakastava. Mielestäni metodisteilla on hyvä slogan: sydän auki, mieli auki ja ovet auki.”

Teksti: Juhana Unkuri
Artikkeli on ilmestynyt Villi-Lehdessä 5/2021