Nuorten jaksamisen kysymyksiä ei vielä ole otettu niin vakavasti kuin olisi pitänyt, sanoo Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja Lukas Virtala.

”Ei jokainen lukiolainen voi huonosti – mutta valitettavan suurella osalla on ongelmia, ja siksi on hyvä, että niistä puhutaan ja niiden ratkaisemiseen keskitytään.”

”Koronaa ennenkin jo huomattiin, että hyvinvointi on laskenut. Mutta koronan läpi huolet näkyvät vahvemmin”.

Virtalan näkemys on, että nuorten jaksamiseen liittyvät ongelmat ovat parin koronavuoden aikana lisääntyneet, mutta lisäksi ongelmat ovat kasautuneet entistä enemmän. Pahoinvointia on kertynyt erityisesti niille, joille etäopetuksen jaksot olivat kuormittavimpia.

”Etäkoulu on todella kuormittavaa, mutta toisille enemmän ja toisille vähemmän. Minulle itsekseen tekeminen ja kotona opiskelu sopii. Mutta jos opiskelutapa oli toisenlainen ja olisi kaivannut vuorovaikutusta opettajan kanssa luokkaopetuksessa, on jäänyt hankalaan tilanteeseen. Omien tuttujen piirissäkin olen nähnyt, miten tärkeää lähiopetus olisi monelle ollut.”

Tukea turvallisista ympäristöistä

Etäkouluun liittyvät pulmat ovat monen suuntaisia. Nuoruutta mitataan vuosissa, joten korona-ajan kesto on massiivinen niille ikäluokille, jotka ovat jääneet sen jalkoihin.

Osalle toisen asteen opiskelijoista etäkoulujaksot ovat johtaneet siihen, että suurin osa koko opiskeluajasta on kulunut poikkeusoloissa. Pitkän ajan kuluessa syntyneiden ongelmien purkautumiseen tarvitaan riittävästi aikaa siihenkin.

”Olemme liittona koettaneet viestiä, että etäopetuksen synnyttämiin ongelmiin on vielä pitkään puututtava.”

”Erityisesti niille, jotka aloittivat lukion puolitoista vuotta sitten, opiskelu on ollut tosi rikkonaista. Samalla se tarkoittaa tietysti sitä, että koulun kautta syntyvien kaveripiirien muodostuminen on vaikeutunut.”

Lukas Virtala näkee erilaisten harrastuspiirien ja nuorisotyön merkityksen suurena nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Seurakunnan perusnuorisotyöllä on paljon tarjottavana.

”Itsekin pyörin riparin jälkeen seurakunnassa. Tajusin siellä, miten tärkeää se oli, että saattoi vaan hengata turvallisessa ympäristössä. Lukiolaisen näkökulmasta nuorisotyön kuviot ovat kylläkin orientoituneet vähän nuoremmille – pitäisi ehkä kannustaa avaamaan toimintaa toisen asteen opiskelijoille.”

Ongelmiin puututtava, kun ne ovat pieniä

”Ei lukio kaiken kaikkiaan ole mikään järkyttävä paikka suurimmalle osalle siellä opiskelevista. Mutta apua ja tukea pitää pystyä järjestämään riittävästi niille, ketkä sitä tarvitsevat. Olisi vaikka enemmän koulupsykologeja ja jonot pienenisivät. Mitoitukset eivät monella paikkakunnalla vielä toteudu," Virtala sanoo.

”Jonojen ongelma on se, että jos kaverilla on pienempää päänvaivaa, josta voisi olla hyvä jutella ammattilaisen kanssa, niin mielikuva siitä, ettei aikoja kuitenkaan saa, voi estää hakeutumasta sen koulupsykologin puheille.”

”Jos asioita ei käsittele, kun ne ovat pienempiä, mahdollista on, että ne alkavat kasvaa. Joten todella helposti saatavilla olevaa matalan kynnyksen keskusteluapua kyllä tarvitaan. Tosi monelle nuorelle riittää sekin, että on ylipäätään ihmisiä, joille jutella. Hyvä juttu, jos heillä on koulutus siihen, mutta oma opettaja tai seurakunnan työntekijä voi hyvin olla se aikuinen, joka on saatavilla. Joskus nuoret vaan haluavat tulla kuulluksi ja sillä pääsee jo aika pitkälle.”

Lukiolaisten liiton näkökulmasta oppilaskuntien toiminta on erittäin tärkeä. Tutorkoulutuksia ja muita kurssituksia järjestetään, mutta tärkeintä on se sosiaalinen liima, jota tapahtumien ja erilaisten yhteen tulemisten kautta rakennetaan. Hyvä yhteishenki parantaa yhteistä fiilistä ja hyvinvointia.

”Nuoret tukevat toisiaan myös, mutta valmiudet tietysti vaihtelevat. Varmaan riippuu paljon omasta taustasta ja kaveriporukasta, onko sellainen ilmapiiri ja jakaminen tullut tavaksi. Eivät kaikki mene pintaa syvemmälle tunnetasolla kavereiden kesken.”

Uudistuksia vai hyvinvointia?

Viime syksyllä Ressun lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Lukas Virtala pohtii parhaillaan, minne hakisi jatko-opiskelemaan. Teknillinen korkeakoulu kiinnostaa, mutta Aaltoko vai Tampere vai Lappeenranta?

”Pitää miettiä vielä. Ja ennen opiskeluja tulisi vielä eteen intti.”

Yksi nuorten jaksamiseen liittyvistä ajatuksenkuluista on, että kilpailu jatko-opintopaikoista on muuttunut liian kuormittavaksi. Lukas ei jaa ajatusta.

”On itse asiassa parempi, että nyt sisään pääsee sekä papereilla että pääsykokeiden kautta. Mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Ongelmia kylläkin on kurssimääriin perustuvassa pisteytysmallissa, joka korostaa laajan matematiikan merkitystä sellaisiinkin jatko-opintoihin pyrittäessä, joissa muut aineet olisivat ehkä mielekkäämpiä. Oikista varten olisi varmasti mielekkäämpää opiskella yhteiskuntaoppia kuin fysiikkaa. Jos pisteytysmallia saataisiin korjattua, se korjaisi paljon niistä ongelmista, joita osa lukiolaisista nyt kokee.”

Kaikki uudistukset eivät tuota hyvinvointia. Virtalan mielestä sellainen on uusin kirjoituksiin liittyvä uudistus, joka tekee ylioppilaskirjoituksissa ruotsin ja sitä myötä viiden aineen kirjoittaminen on tulossa uudestaan pakolliseksi. Lukiolaisten liiton kanta on, että nykyinen neljän aineen kirjoittaminen pitäisi riittää ylioppilaaksi pääsemiseksi: matematiikan, äidinkielen, reaaliaineen ja pitkän kielen.

”Tämä muutos koskettaa ehkä pienempää osaa, koska useimmat kirjoittavat ruotsin joka tapauksessa. Mutta silti on niitä, joille nämä muutokset ovat raskaita ja saattavat muodostua kynnykseksi saada kirjoituksia läpi”, Lukas sanoo.

Tulevaisuuspainetta syytä hellittää

Erilaisten helposti saatavilla olevien tukiverkostojen leventämisen lisäksi Lukiolaisten liiton puheenjohtaja haluaisi lisää rauhaa lukioajan ympärille.

”Lukiossa ollaan opiskelemassa tulevaisuutta varten ja se opiskelu on varmasti ykkösprioriteetti. Mutta sen ohella pitäisi saada kasvaa ihan rauhassa. Pitäisi painottaa, että riittää kun tekee oman parhaansa, oman jaksamisensa rajoissa.”

Virtala korostaisi myös sitä, ettei opintopaikan välittömän saamisen ympärille kannata rakentaa liian suurta painetta.

”Tämän päivän kiireisessä kulttuurissa välivuoden pitäminen on saatu kuulostamaan katastrofaaliselta. Eihän se niin ole. Useimmat huomaavat, että välivuosi onkin avartava mahdollisuus kokea, pohtia ja löytää omaa reittiä.”

”Nuoruutta yritetään minun mielestäni nopeuttaa ja tiivistää, jokainen pitäisi saada putkesta nopeasti tuottavaan työhön. Mutta mihin tässä valmiissa maailmassa on kiire? Minä jouduin pohtimaan sitä asiaa esimerkiksi silloin, kun hain tähän pestiin – tiesin, että valmistuminen viivästyy sitten vuodella. Mutta aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että mitä väliä. Täytin pari viikkoa sitten kaksikymmentä, eikä tässä ole mikään hätä vielä mihinkään.”

Teksti: Jaakko Kaartinen
Artikkeli on ilmestynyt Villi-lehdessä 2/2022