Virsivinkit

Virsi 472; Nyt silmäin alla Jeesuksen

Virttä lauletaan useimmiten ruokarukouksena. Ensimmäinen säkeistö lauletaan ennen ruokailua ja toinen säkeistö lauletaan ruokailun päätteeksi. Virren 472 a-melodia on ranskalainen. Sanat on vanhasta pohjoismaisesta ruokarukouksesta suomentanut Ilta Koskimies. Samoilla sanoilla löytyy virsikirjasta myös toinen melodia 472b.

Virren on sanoittanut Sakari (Zacharias) Topelius ja suomentanut Martti Ruuth. Virren saksalainen sävel on vuodelta 1507. Totuuden Henki –sanat on tehty vuonna 1869. Topelius teki virren ”koulunuorisoa varten”. Runo on tehty antiikin säkeistömuotoon. Virsi on sijoitettu nykyisen virsikirjan osastoon ”koulu ja opiskelu”, mutta se sopii kaikille laulettavaksi, elämäntilanteesta riippumatta.

Virsi on Anna-Mari Kaskisen sanoittama. Virsikirjakomitea pyysi häneltä kouluvirttä alakoululaisille vuoden 1986 virsikirjaan. Taneli Kuusiston tekemä virsimelodia on ollut olemassa jo aiemmin. Sävelmä on julkaistu toisen virren yhteydessä Pyhäkoululauluja –kirjassa jo 1950 –luvulla.

Virren neljä ensimmäistä säettä (riviä) ovat alun perin ruotsalaisesta runosta Gud som haver barnen kär. Tämä teksti sisältyi lastenkirjaan Barna-Bok, joka annettiin Ruotsin kruununprinssille ja tämän isälle prinssin 2 –vuotispäivänä 1780. Kruununprinssistä tuli myöhemmin kuningas Kustaa IV Adolf.

Sanoitus on saksalaisen papin Wilhelm Heyn kirjoittama, joka kertoo varsinaisesti enkeleiden sijaan taivaan Isästä (alkuperäinen nimi Aus dem Himmel ferne). Hey viihtyi lasten parissa ja julkaisi lapsia varten kaksi kuvitettua kokoelmaa. Jälkimmäiseen niistä vuonna 1837 sisältyi myös hengellinen lastenlaulu Luoja enkeleineen. Anna-Maija Raittilan sepittämä 4. säkeistö Jeesuksesta lisättiin virsikirjan lisävihkoon 1963.

Virsi on ruotsalainen niin melodialtaan kuin sanoiltaankin. Jakob Thimoteus Jacobsson teki laulun oman poikansa kastetilaisuuteen. Suomennosta on uudistettu useaan kertaan. Ensimmäisen kerran virsi suomennettiin evankelisen liikkeen laulukirjaan Siionin kanteleeseen. Nykyisen version on tehnyt Jaakko Haavio vuoden 1963 virsikirjan lisävihkoon. Kasteaiheen lisäksi virsi on kolminaisuusvirsi: ensimmäisessä säkeistössä puhutaan taivaan Isälle, toisessa Vapahtajalle Jeesukselle, ja kolmas säkeistö kertoo Pyhästä Hengestä, joka on annettu meille oppaaksi, auttajaksi ja turvaksi.

Virren sävelmän on tehnyt eteläafrikkalainen opettaja Enoch Sontonga (1860 – 1904). Virsisävelmä on osa laajempaa sävelmää, jolla eteläisen Afrikan alkuperäiskansat ovat laulaneet vapautuslaulua. Tuosta sävelmästä on tullut Etelä-Afrikan tasavallan kansallislaulu.

Virsi Anna-Mari Kaskisen sanoittama ja Pekka Simojoen säveltämä. Sen ensiesitys kuultiin Suomen Lähetysseuran 125-vuotisjuhlavuonna, kesällä 1984 varhaisnuorten jumalanpalvelukseksi tarkoitetussa "Meidän messussa".

Virren teksti on Anna-Mari Kaskisen ja sävel Pekka Simojoen. Virsi 503 oli alun perin saarnalauluna Meidän messu –nimisessä varhaisnuorille suunnatussa jumalanpalveluksessa.

Virren alkuperäistekstin kirjoittaja Gustav Lohmann (1876-1967) toimi pappina Saksassa. Nuorten laulunsa Herra, elämääni hän kirjoitti vasta 1961, siis 85-vuotiaana. Ranskalais-saksalainen Hans Puls (1914-1992) loi 60-luvulla paljon nuorisojumalanpalvelusten musiikkia, joka herätti runsasta huomiota. Hänen säveltämänään Herra, elämääni ilmestyi ensi kerran 1965. Nyt se on Saksassa niin evankelisen kuin katolisenkin kirkon virsikirjassa.