Vaikka mobiilikamerat ovat todella helppoja käyttää, niin tutustumalla sen ominaisuuksiin saa siitä enemmän irti kuvauksissa.
Myös mobiililaitteiden kamera on mustalaatikko, jonka ”neulansilmänä” toimii objektiivi ja kuva muodostuu kameran kennolle. Nämä kamerat ovat kehittyneet nopeasti ja tarjoavat tällä hetkellä erinomaista still- ja videokuvaa. Linssin päälle kiinnitettävät lisäoptiikat lisäävät entisestään mobiilikameroiden käyttömahdollisuuksia. Niihin voi kiinnittää pienen tele-, laajakulma tai makrolisäkkeen, jolloin kuvaamaan päästään uudella tavalla ja kuvakulmalla.
Mekaniikka on yksi osa kameraa, mobiililaitteissa myös aplikaatiot ovat merkittävässä osassa. Puhelimen tai padin mukana tuleva kameraohjelma ei ole joka tilanteessa paras mahdollinen. Niissä on usein varsin rajalliset mahdollisuudet säätää aukkoa, valotuksen kestoa ja kennon herkkyyttä (ISO), vaan automatiikka säätää näitä. Yleisimmissä kuvaustilanteissa kehittyneet automatiikat pärjäävät varsin pitkälle, mutta vaikeissa valaisuolosuhteissa automatiikka usein epäonnistuu. Pimeällä otetuista kuvista tulee epätarkkoja joko kameran lisätessä kennon herkkyyttä, joka johtaa rakeisuuden lisääntymiseen tai pidentää laukaisuaikaa, jolloin liike-epäterävyys usein pilaa kuvan.
Aplikaatiokaupoissa (Google Play ja Appstore) on lukemattomia kamerasovellutuksia. Kukin löytää varmasti omiin kuvaustottumuksiinsa sopivan ja monipuolisen kamera-aplikaation. Näillä voidaan eri kuvauksen elementtejä säätää tarvittaessa manuaalisesti vaativiin valaisuolosuhteisiin sopiviksi parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi. Tämä sama pätee myös aplikaatioihin, joilla jälkikäsitellaan kuvia tai editoidaan videoita. Tässä oppaassa on lueteltu muutamia näitä aplikaatioita kohdassa Ohjelmat. Osa on ilmaisia, osa maksaa muutaman euron.
Mobiililaite on erinomainen kuvaus-, editointi- ja jakamisväline. Voi sillä kyllä soittaakin.
Opi kuvaamaan
Kuvaaminen ei ole napin painelua ja osoittelua eri suuntiin. Kuvaustilanteessa kameraa kannattaa opetella käyttämään oikein, jolloin epäonnistuneiden kuvien määrä vähenee ja tilaa säästyy mobiililaitteen muistista. Tässä tärkeimmät pikavinkit onnistuneeseen kuvaamiseen.
Tue kamera kunnolla
Merkittävä osa kuvista ja videoista epäonnistuu kameran liikuttelun seurauksena. Still -kuviin tulee liike-epäterävyyttä ja videokuvasta tulee levoton ja mahdoton seurata. Aloittelevan videokuvaajan helmasynti onkin kameran liiallinen liikuttelu.
Kamera kannattaa tukea. Yksinkertaisimmillaan kyynärpäät tuetaan omaan kehoon ja kameraa pidellään kahdella kädellä. Mobiililaitteiden äänenvoimakkuussäätimiä voi käyttää myös kameran laukaisussa, jolloin ote sopii paremmin kuvaamiseen kuin ruutua tökkäämällä. Myös langallisten kuulokkeiden äänenvoimakkuussäätimiä voi hyödyntää laukaisimena.
Kameran voi tukea seinään tai pöytään. Paras tapa tukea kamera on hankkia kunnollinen jalusta. Jalustoja on erikseen still- ja videokuvaamiseen. Edelliset pääsääntöisesti lukitaan paikoilleen niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin. Jälkimmäisissä on vaimennus, jolloin videokameran liikkeistä tulee rauhallisia. Jo pienellä pöytäjalustalla voi parantaa kuviensa terävyyttä.
Rajaus ja kuvakoot
Kuvaustilanteessa etsitään kuvakulma ja -koko, liikutetaan kameraa tämän aikaansaamiseksi, stabiloidaan kamera ja kuvataan kuva tai otos.
Kun etsitään sopivaa kuvakulmaa kuvaajan on oltava valmis nousemaan pöydälle, laskeutumaan lattiantasoon, itseasiassa etsimään parasta kuvakulmaa oikeastaan millä tavalla tahansa. Tikkaat ovat yksi kuvaajan parhaimpia varusteita. Ryhmäkuvista tulee parempia, jos niitä kuvaa hieman yläviistosta. Silmientasolta kuvattu otos ei useinkaan ole se paras mahdollinen kuvakulma tarinan kannalta. Se on tylsä.
Kuvakoot perustuvat ihmisten mittasuhteisiin. Nyrkkisääntönä on, ettei kuvaa tai videota rajata henkilön nivelien kohdalta mm. polvista tai kyynärpäästä vaan niiden välistä.
Kuvakoon vaihtamisella viedään tarinaa eteenpäin.
Tsekkaa kuvakoot Ylen mainiossa Ideasta elokuvaksi - opas ekan leffan tekemiseen: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/09/ideasta-elokuvaksi-opas-ekan-leffan-tekemiseen
YK | Yleiskuva
mahdollisimman laaja kuva
näytetään kokonaisuus, missä ollaan
yksityiskohdat eivät erotu
LKK | Laaja kokokuva
ihminen ympäristössään
yläpuolella paljon tilaa
alapuolella paljon tilaa
KK | Kokokuva
ihminen kokonaan
pään päällä ei turhaa tilaa
jalkojen alla ei turhaa tilaa
LPK | Laaja puolikuva
ihminen reiden puolivälistä ylöspäin
pään päällä ei turhaa tilaa
alas lasketut kädet näkyvät kokonaan
PK | Puolikuva
puolet ihmisestä
rajaus noin navan kohdalta
pään päällä ei turhaa tilaa
PLK | Puolilähikuva
rajaus kainaloiden tai rinnan kohdalta
pään päällä ei turhaa tilaa
tärkeintä ihminen
LK | Lähikuva
ihmisen kasvot
olkapään kaarta näkyy
pään päällä ei tilaa tai päälakea leikaten
ELK | Erikoislähikuva
Erikoislähikuva tuo esille jonkin yksityiskohdan, vaikkapa osan kasvoista.
Kuvakoon vaihdolla kerrotaan tarinaa esimerkiksi kolmen otoksen kuvauksessa: ensin yleiskuva, sitten puolilähikuva ja lopuksi erikoislähikuva. Näin katselija otoksissa lähestyy kohdetta.
Kun painat laukaisinta, älä tökkää vaan purista.
Rajaa kuvaa riittävästi
Kuvaa kannattaa rajata aina riittävästi. Suurin osa tylsistä kuvista tai otoksista muodostuu silmien tasalta kuvatuista yleiskuvista (YK). Rajaaminen on toki mahdollista myös editointivaiheessa mutta se heikentää aina kuvan laatua. Tavoitteena onkin rajata kuva mahdollisimman valmiiksi jo kuvausvaiheessa.
Rajaa kuvasta pois kaikki epäolennainen. Kaikki mikä ei tue tarinaa tai on tarkoituksetonta kannattaa yrittää rajata pois.
Tarkkaile niin kuvan etu- kuin taka-alaa. Moni otos on mennyt pieleen hassun taustan vuoksi. Kaikki epäoleellinen kannattaa rajata pois: roskakorit, vaatemytyt jne.
Varo linjoja, etteivät ne ”kasva” kohteen päästä. Tällaisia ovat esimerkiksi puut, tolpat ovenkarmit jne. Käytä linjoja viemään katselijan huomio itse pääkohteeseen. Polku, tieura, horisontti ohjaavat katselijan silmää hänen katsellessaan kuvaa.
Sijoita pääkohde hieman kuva-alan keskustasta sivuun nk. kultaiseen leikkaukseen, joka viehättää katselijaa. Rajaa ihmiselle aina nenän puolelle enemmän tilaa kuin niskan puolelle esimerkiksi haastattelutilanteissa. Hieman yläviistosta kuvattu on aina armollisempi kohteelle. Kaksoisleuat eivät tule niin herkästi esiin.