Rippikoulun ohjaajan ammatillisuutta on varautua nuorten mielenterveyden haasteisiin rippikoulussa, tukea heitä mielen hyvinvoinnin kysymyksissä ja kriisitilanteissa ohjata nuori avun lähteille.

Nuorten mielen hyvinvoinnin tukeminen rippikoulussa -koulutus (15.–17.3.2021) tarjoaa rakennuspuita turvalliseen ja kannattelevaan rippikouluun.

Tänä vuonna alkavissa koulutuksissa yhtenä kouluttajana toimii kokenut nuorisotyön ammattilainen, Tampereen seurakuntien erityisnuorisotyön koordinaattori Tuomas Perkiö. Hän on ollut 10 vuotta Tampereen seurakuntien palveluksessa, nykyisessä työssään kaksi vuotta.

Perkiö korostaa rippikoulun monia mahdollisuuksia tukea nuorten mielen hyvinvointia.

”Rippikoulu on ohjaajille mahtava mahdollisuus ja paikka olla mukana nuorten elämässä, kohdata ja nähdä heidät. Rippikoulussa nuoret irtautuvat tutusta ympäristöstään ja siitä porukasta, jonka kanssa eletään arkea normaalisti. Ja kaiken lisäksi ollaan elämän merkityksellisyyden ja suurien kysymysten äärellä.”

Rippikoulu voi tarjota aivan uusia avauksia nuoren elämässä.

”Yksinäinen, koulussa kiusaamisen kohteeksi joutunut nuori saattaa päästä täysin pois siitä laatikosta, johon hänet on ahdettu – tuleekin tilaisuus uusille, elämää rikastuttaville ihmissuhteille. Niin ikään häirikön roolin ominut nuori voi rippikoulussa olla jotakin muuta, kun tutussa ympäristössä roolista voi olla vaikea irtautua.”

Yhä enemmän haasteita

Tuomas Perkiölle mielen hyvinvoinnin kysymykset ovat tulleet tutuiksi työssään nuorten parissa.

”Nuoret tarvitsevat yhä enemmän tukea mielen hyvinvoinnissa niin rippikoulussa kuin muissakin tilanteissa. Toki ongelmat tunnistetaan entistä paremmin, mutta oma kokemukseni on, että mielenterveyden haasteet ja tarve tuelle on kasvussa ja tilanteitakin tulee vastaan entistä enemmän.”

Perkiön mukaan rippikoulussa yleisimpiä ovat masennuksen ja ahdistuksen ongelmat, ja nuori ei esimerkiksi jaksa olla porukassa eikä viedä läpi koko leiriä.  

”Tai sitten voi olla sosiaalista pelkoa ja siitä seurata ahdistuskohtauksia ryhmätilanteissa.”

Ahdistus ja masennus ovat toistuvia haasteita, ja voikin sanoa, että joka leirillä törmää niihin.

Mistä nämä vaikeudet sitten juontavat, on laaja yhteiskuntaa ja sen rakenteita koskeva kysymys. Muutamat tekijät ovat Perkiön mielestä ilmeisiä:

”Yhtenä syynä on vallitseva yleinen epävarmuus – puuttuvat valmiit polut ja selkeät suuntaviivat, joita kohti kulkea. Voi myös kysyä, mikä vaikutus on aikuisten kiireellä ja yhteiskunnan polarisoitumisella. Entistä suurempi osa nuorista voi entistä paremmin, mutta huonosti voivien tilanne on yhä huonompi. Ongelmat kasaantuvat usein samoille nuorille.”

Myös somen vaikutuksia pitää arvioida.

”Somemaailmalla paljon hyviä puolia, mutta siellä toimiminen voi tehdä myös hyvin haavoittuvaksi. Esim. Instagramin käyttäjillä on havaittu hieman enemmän masennusta kuin väestössä muuten. Mutta mikä on syy ja mikä on seuraus, sitä on vaikea sanoa. Itsensä alttiiksi laittaminen voi joidenkin kohdalla kostautua, toisella juuri etäyhteys voi olla kannatteleva asia ja kasvotusten joutuminen ja oleminen koululuokassa viedä voimat", Perkiö pohtii.

Millaisia mahdollisuuksia ohjaajilla on sitten tukea nuoria?

”Isosesta voi tulla rippikoululaisen luottoystävä, hän voi kuulla ja kantaa osaltaan nuoren huolia – ohjaajat puolestaan ovat sitä varten, että isonen ei jää tehtävässään yksin.” 

”Rippikoulussa ollaan paljon yhdessä, ja sitä myöten kasvaa luottamus ohjaajaan ja rohkeus puhua omista asioistaan. Ohjaaja voi korostaa kaikille rippikoululaisille tätä mahdollisuutta –  ei jäädä miettimään mieltä painavia asioita yksin!”

Artikkeli on julkaistu Villi-lehdessä 5/20.

Nuorten mielen hyvinvoinnin tukeminen rippikoulussa -koulutus 15.–17.3.2021, Seurakuntaopisto, Järvenpää