– Yhteiskunnan voimakas muutos suistaa seurakunnan vanhat toimintatavat raiteiltaan, jos raidetta ei vaihdeta ajoissa. Muutosten ennakoiminen on kirkon elinehto, sanoo Taloustutkimuksessa tutkimusjohtajana työskentelevä Jaakko Kaartinen uusimmassa Pieni on Suurin -lehden haastattelussa.

– Sitä ennen on hyvä pysähtyä tarkastelemaan nykyisyyttä. Parhaan kuvan omasta työstään saa, kun sitä tarkastelee lintuperspektiivistä erilaista dataa yhdistelemällä.   

Jaakko Kaartinen kertoo saaneensa jo lapsena isältään neuvon, että elämässä pitää kysyä paljon miksi-kysymyksiä. Isän opetukset upposivat otolliseen maaperään. Miksi-kysymykset ovat vieneet miestä erilaisten töiden pariin, joissa kaikissa on saanut olla ammatikseen utelias.

– Internetin kehittyessä minua alkoivat kiinnostaa tilastot, analytiikka sekä tutkimus, erityisesti sosiaalietiikka ja siihen liittyvät kysymykset. Näiden eri intressien kautta olen vähitellen suuntautunut nykyisiin tehtäviini, joissa saan lähestyä erilaisia ilmiöitä datan ja käsitteellisen analyysin työkaluilla sekä raportoida niistä toimittajan tavoin. Kaartinen on viime vuodet kehittänyt tutkimusmallia, joissa ilmiöitä tarkastellaan empiirisen tutkimuksen ja datan pohjalta. Tuloksista sadun tiedon perusteella rakennetaan selittäviä ja kuvaavia malleja, joita voidaan hyödyntää työn kehittämisessä.

Asiakasdata peilaa todellisuutta

Toiminnasta kerätyn asiakasdatan pitäisi toimia palvelun tarjoajalle peilin tavoin. Kaartisen mukaan seurakuntien toimintaa on tarkasteltu Kirkon nelivuotiskertomuksessa monipuolisesti, mutta tietoja voisi hyödyntää laajemminkin.

– Ihmiset kulkevat tutkitusti tutuilla raiteilla, ja vakiintuneet toimintatavat vievät meitä eteenpäin. On äärimmäisen vaikea reflektoida omaa työtään ilman datan muodostamia tukipilareita, siksi datalla johtaminen on välttämätöntä.

Tilastoista piirrettyihin pylväisiin, ympyröihin ja graafisin piirroksiin on usein vaikea tarttua. Piirrosten lisäksi on tutkittava lukuja, lukujen välisiä suhteita ja tarkasteltava niitä analyyttisesti.

– Se on vaativa prosessi, eikä se synnytä välitöntä ahaa-elämystä. Ajattelimme, että voisimme näyttää kerätyn tiedon esimerkiksi kartalla, jolloin ihmiselle syntyisi tilanteesta heti jonkinlainen mielikuva. Olemme operoineet postinumeroissa, joihin on helppo linkittää monenlaista tietoa.

Kun postinumeroihin yhdistetään esimerkiksi kaikki alueella kastetut lapset, kartalta voi olla nähtävissä, että kastettuja on jollain alueella enemmän kuin toisella. Seuraa välitön kysymys, mihin se liittyy. Mitä alueella on sellaista, mitä toisella alueella ei ole? Jos kartalle lisätään samanaikaisesti vielä konfirmoidut, suuri- ja pienituloiset, saattaakin näkyä, että suurituloisten asuinalueella lapsia kastetaan enemmän kuin muualla. Konfirmoitujakin näyttäisi olevan samalla alueella enemmän.

– Tarkastelu ei vielä sinänsä johda toimenpiteisiin, mutta se on liikkeellepaneva voima. Tämä on yksi tapa tutkia, onko toiminnassa katvealueita, joihin olisi syytä puuttua.

Hyödynnä Kirjuri

Kirkon yhteiseen Kirjuri-jäsenrekisteriin merkitään kaikkien seurakuntalaisten viralliset tiedot sekä toimitukset. Koottu tieto on hyödynnettävissä kirkon ja seurakuntien omassa toiminnassa ja hallinnossa.

– Seurakunnissa kirjataan ylös myös tilaisuudet, osallistujamäärät, tapaamiset, työntekijän tulemiset ja menemiset. Tämän datan hyödyntäminen on kuitenkin vasta aluillaan.

Jokainen työntekijä voi halutessaan tulostaa Kirjurista omaan työhönsä liittyvää dataa kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta.

– Jos meillä on käytettävissä dataa, jossa on kaikki kontaktit seurakuntalaisiin, voimme tarkastella sitä eri näkökulmista. Voimme jakaa kontaktit vaikkapa eri ikäryhmiin ja katsoa, keitä olemme tavanneet ja keitä emme. Miksi tiettyjä ihmisiä ei ole tavattu? Miksi tietyt ihmiset ovat yhteydessä seurakuntaan, mutta tietyt eivät? Mitä asialle tulisi tehdä?

 Kun seurakunnissa ihmiset kohdataan ensisijaisesti kasvokkain, omaa työtä tulee harvemmin tarkasteltua lintuperspektiivistä.

– Jos seurakunnan tilaisuuksiin ei löydy tulijoita, kannattaa hyödyntää olemassa olevaa dataa ja tutkia, missä kaikki ihmiset ovat. Yhdenvertaisuuden takia se olisi syytä tehdä silloinkin, kun työ vetää hyvin.

Ennakoiminen on kirkon elinehto

Maailma kirkon ympärillä muuttuu vauhdikkaasti. Suomen seurakunnissa on eriytymässä alueita, joissa ei ole enää juurikaan lapsia. On myös alueita, joissa perinteistä kiinnittymistä seurakuntaan ei enää tapahdu. Ihmiset liikkuvat ja ovat haluttomia sitoutumaan.

– Monissa seurakunnissa toimitaan edelleen vanhoilla urilla, koska se näyttää vielä jossain määrin toimivan.

Muutoksen keskellä ei ole vielä ollut pakko tarttua kaikkeen mahdolliseen tietoon ennakoidakseen muutoksen suuntaa.

 Kehityksen ennakoiminen on Kaartisen mukaan kuitenkin kirkon elinehto.

–  Jäsenyyden kehittymiseen on kyllä kiinnitetty huomiota, mutta ei välttämättä siihen, mitä väestön vanheneminen tai väestön muutos joillain alueilla tulee tarkoittamaan.

 Seurakuntien tulisi katsoa eteenpäin vähintään kymmenen vuoden päähän. Hitaasti kehittyvät asiat ehtivät kumuloitua vuosikymmenen aikana suuriksi muutoksiksi.

Vantaan muutosvauhti on pakottanut seurakunnat reagoimaan muuttuneeseen tilanteeseen jo vuosia sitten. Työtä ohjataan, ja työntekijöitä kannustetaan huomaamaan muutoksen tarpeita. Seurakunnissa tehdään rohkeita kokeiluja.

– Vantaan seurakunnissa on toteutettu muun muassa kasteaamuja ja vihkimisöitä, jotka ovat tarjonneet uudella tavalla toimintaa niille ihmisille, jotka haluavat kirkollisen toimituksen, mutta eivät kykene tai heillä ei ole aikaa niitä järjestää. Vapaaehtoistyötä on kehitetty jäntevästi uudenlaisiin suuntiin. Perhetyön puolella on syntynyt pieniä innovaatioita, Kaartinen luettelee.

Enemmän systemaattista tiedonkeruuta

Kaartinen kannustaa keräämään systemaattisesti uuttaa tietoa ja kysymään palautetta suoraan seurakunnan jäseniltä. Kyselyn ei tulisi olla satunaista, vaan sille tulisi luoda myös struktuuri. Muutaman avainkysymyksen avulla voi tiedustella, mitä seurakuntalainen pitää nykyisestä toiminnasta ja millaisia toiveita hänellä on.

– Aivan erityisen tärkeää olisi kysyä lapsilta ja nuorilta suoraan, mitä mieltä he ovat. Mikä heille on tärkeää, mikä taas ei? Mitä he tietävät seurakunnan toiminnasta? Vastaukset saattavat yllättää, Kaartinen ennustaa.

 Työn tarpeiden suhteen vaaditaan myös kekseliäisyyttä. Miten löytää oman alueen yksinhuoltajat? Missä olisi eniten tarvetta tukea tarjoavalle perhetyölle?

– Tarvittava data voidaan saada kaupungilta, kouluista tai yhdistelemällä tietoa erilaisista avoimista lähteistä. Tämä spesifi tieto voidaan kerryttää seurakunnan oman jäsentiedon päälle.

 Mitä enemmän tietoa jaetaan, sitä suuremmat hyödyt ovat.

– Kun yksi tieto yhdistetään toiseen, siitä tulee enemmän kuin kaksi tietoa. Tietoja yhdistelemällä saatetaan löytää uusia asioita, joita ei vielä yhden tiedon valossa ollut edes nähtävillä.

Datan johtamaa työtä ei voi suunnata vain yhteen yksilöön, vaan sen tulee kohdentua erilaisiin ryhmiin kuten lapsiin, nuoriin tai lapsiperheisiin. Seurakuntalaisten ryhmittely voi kuitenkin johtaa käytännön työssä helposti ojasta allikkoon. Yksilö katoaa ryhmään, ja häneen aletaan suhtautua ryhmänsä edustajana.

– Jokainen ihminen tulee kohdata yksilönä ja tasavertaisena eikä sen perusteella, mitä ryhmää hän edustaa. On hyvä pitää huolta siitä, ettei datan käyttäminen johda ihmisen ainutkertaisen yksilöllisyyden ohittamiseen. Nuoretkin tulee kohdata seurakuntalaisina eikä niin, että nuori ja vanhempi henkilö olisivat seurakunnan jäseninä jotenkin eriarvoisessa asemassa.

Teksti Päivi Romppainen   Kuva Tapani Romppainen

Artikkeli on lyhennelmä Jaakko Kaartisen haastattelusta Pieni on Suurin -lehden numerossa 3/22 (ilmestyi 28.3.)